Landelooks

MIKÄÄN ei olisi voinut piristää paremmin eilistä kun Landelooksin löytäminen! Tuli aivan mahtava tunne tyylillisestä yhteenkuuluvuudesta ja muistutus siitä miksi vaatteita pidetään päällä.

“Työntekijöillä on yhdenmukainen pukeutuminen. Halvinta yritetään ostaa.”

Juha, kartano

kuva:landelooks

Ja hyvää joulua nyt kumminkin kaikille...edellisestä kiukuttelusta huolimatta!

ps. lempidrinksuni on lämmin kaakao, missä 2clminttuviinaa ja 2cl vahvinta strohia mitä Suomesta saa.

Telttailua joulun kunniaksi

Nelliina linkkaa kerran ja aina nousee blogilistalukijat muutamalla. Viikon päästä tulos on sama kuin ennenkin, joten turhaa klikkasitte. Ja positiivista joulua vaan muillekkin lukijoille.

Kävin eilen kaupungilla, oli hirveää. Ainoa positiivinen puoli, että täällä kotikaupungissa sentään tuntee olonsa suhteellisen tyylikkääksi, vaikka olisikin jättänyt rintaliivinsä (niin, d-kuppilainenkin näköjään voi sen tehdä) sängyn päälle. Kaikki muut näyttävät nimittäin jos ei yhtä mettästä tempastuilta niin sitten vielä enemmän.

No ostin sentään muutaman lahjan. Minulle ja yhdelle läheiselle tyypille. Itselleni Marimekon mustavalkoraidallisen lepakkohihapaidan. En ole laisinkaan varma onko leveä vaakaraita ajankohtaisuudestaan huolimatta kovinkaan imarteleva. Tuleeko siitä enemmän esiin minä vai sisäinen lapualainen kirjastonhoitajaminäni. No leveyttä piisaa näin joulun ajaksi ja siitä eteenpäinkin.

Ja sen toisen lahjan saajan paketti. Hän ei vielä (syntymättömyydestään johtuen) lue blogiani, joten uskallan paljastaa sen. Tai okei, ne. Innostuin vähän.

potkupuku

huppari

 Ja plop. Näin hävisivät loputkin lukijani. Tuo IvanaHelsingin telttakuosi on vaan niin mainio ja ruskea väri näyttää vuosienkin päästä vauvakuvia katsellessa ihanan tunkkaiselle. Mutta se on sukupuoleton! Telttakuosin vaatteet ovat nähtävästi poistumassa valikoimista ja siksi niitä saikin lähes puoleen hintaan, mikä oli ainoa syy ostaa kesävauvalle joululahja.

Blogini on nähtävästi muuttumassa joksikin potkupukuja ja tutteja-blogiksi, mitä pyydän nöyrimmin anteeksi. seuraavalla kerralla voin kertoa vaikka jonkun lempidrinksuni tasapainon lisäämiseksi.

PS. Onko vika minussa vai youtubessa, miksi en saa enää videoita sillä koodilla näkyviin? Ainakin esikatselua painaessa se näkyy vain sinä koodirimpsuna. Toki saan sen siitä "jaa" toiminnosta laitettua, mutta sillon se laittaa otsikkoon valmiiksi nimenkin :( Neuvokaa tai menee hermo!

traumathan lähtevät jo lapsuudesta...

Lähipiirissä on taas ilmassa perheenlisäyksiä, mikä saa aikaan että omakin silmä herkistyy kaikkeen lapsenhankintaan liittyvään mainontaan. Oliko maailma parempi paikka Kalle Päätalon lapsuudessa - en tiedä, mutta visuaalisesti nykypäivä on yhtä helvettiä. Tässä muutama esimerkki:

1) rekisterikilvet lastenvaunuihin

Onpas söpöä, vähän niinku auto muttei melkeen. Pikku-Aleksi odottelee jo vaunuissaan minkä ikäisenä nimenmuutos olikaan mahdollista ilman äidin lupaa.

2) Hassunhauskat tutit

Lordivauva vai kierrätettävä vauva? päädyin kierrätettävään.

3) Vauvojen värikylpy

Meidän Pertti maalaa mustikoilla!! On se taitava! Mutta annas olla, kun meidän Pertti maalaa sen huumoribodynsä mustikoilla...

talking about

4) Huumoribodyt

Hauskuutta vaan ei voi maailmassa olla liikaa?

5) masukipsiveistos

Miksi sitä kutsutaan masuksi? Masuasukki? Rakkauspakkaus? Can I just kill myself? Masukipsi on tuunattu taiteellista silmää käyttäen hienoksi veistokseksi, mikä asetetaan oletettavasti makuuhuoneen paraatipaikalle. Muistuttaa myös ehkäisystä kivasti.

G-odd - One Man Revolution

G-Odd. Tykkää jo nyt, koska jossain vaiheessa fanitat kuitenkin.

posliininukke

Niinhän ne sanovat, että Antti Asplund on aivan ihana, mutta nyt se on sitten todennettu käytännössä. Kuka muu muotisuunnittelija sanoo uniikkia kassia halajavalle asiakkaalle (ei minulle), että mä voin sen tuoda myös sulle Ouluun! Asiakaspalvelu siis pelaa enemmän kuin mainiosti.

Itse en kuitenkaan kassiin sortunut, mutta sain edeltävän kuukauden jokaisena päivänä nettikaupasta vakoillun naamakorun erittäin kohtuulliseen asevelihintaan. Nyt pitäisi asennella vaan rusetit oikeaan asentoon ja ehkäpä jopa muutamalla pistolla kiinni, sillä koru koostuu useammasta erillisestä nauhasta, enkä todellakaan halua sen tippuvan. Ja nyt kun haikailu kaulakorusta on saatettu kunniakkaaseen päätökseen, on varmaankin aika alkaa haikailemaan sitä yhtä laukkua, josta mulle kyllä kelpais se proletaarimpikin malli.

Ihanaa huomata kuinka iloiseksi haluttu ostos tekeekään. Viimeisimmät ostokseni elikkäs ko.koru ja liehupaita ovat olleet haikailulistalla pitkään ennen ostamista ja kyllä se odottaminen kannatti.

Pienet piirit

voi klikata isommaksi

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan uusin blogimerkintä kertoo miksi pienessä kaupungissa ei voi blogata omalla nimellään. Vittu mä vihaan tuota mentaliteettia, mikä saman kotikaupungin Ville Rannan kanssa jakaneena tunnen niin hyvin. En ole nyt kirjoituspäällä, mutta enpä ihmettele miten eräs Kauko Röyhkän tunnetuimmista biiseistä sattuu kertomaan juuri tästä kaupungista. 

"Rautatie, rautatie menee etelään

Jos pelaat keskinkertaisuuden säännöillä et voi kuin hävitä

ja jos häviät et muuta voi kuin häipyä täältä"

Ryden

Tässä muutamia lempparitöitäni amerikkalaiselta Mark Rydeniltä (s. 20.1.1965).

Little Boy Blue
oil on canvas, 2001

The Deputante
oil on canvas, 1998

The Grinder (#95)
oil on canvas 2010

Sophia's Bubbles
oil on canvas, 2008

Tulivat mieleeni kun löysin kuvan eräästä tekemästäni esiintymisasusta. Inspiraatiota ei ole vaikea arvata. Harmittaa vain, ettei kaavailemani prinssinakkikoru toiminut käytännössä ja jouduin tyytymään ristiin naulattuun pinkkiin pupuun.

Kuvissa ainakin Minna Cant ja
Äiti Teresa

Inspiroiko taide pukeutumistasi?

HEL YES!

Seuraavasta kaupallisesta tiedotteesta sietää olla mielissään. Laitankin tiedot sellaisenaan, mitä sitä muokkailemaan kun joku on jo palkkansa muokkailulla ansainnut. HEL YES!:

Lontoossa laajaa huomiota herättänyt HEL YES! -tapahtuma pystytetään tammikuussa 2011 Helsingin Kalasatamaan. HEL YES! -työryhmä, Lapin Kulta ja Iittala muuttavat Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan teollisuushallin tilapäisravintolaksi. HEL YES! yhdistää uutta suomalaista designia sekä vanhoja klassikoita kiehtovaksi kokonaisuudeksi. Suomen Lontoon instituutin toimesta toteutettu HEL YES! oli yksi London Design Festival 2010:n puhutuimmista tapahtumista. Kolmen viikon aikana Itä-Lontoossa sijaitsevaan entiseen tehdastilaan rakennetussa ravintolassa ja näyttelyssä vieraili yli 5000 ihmistä ja ravintola oli täyteen varattu avajaispäivästä alkaen. HEL YES! -konseptin takana ovat Antto Melasniemi, Klaus Haapaniemija Mia Wallenius. Tapahtuman sisällön ovat heidän kanssaan yhdessä suunnitelleet suomalaiset luovan alan huiput Linda Bergroth, Maria Duncker, Johanna Laitanen, Heikki Salonen, ja Harri Koskinen. Lontoossa HEL YES! promotoi suomalaista kulttuuria. Helsingissä tarkoituksena on esitellä konsepti sellaisena kuin se Lontoossa nähtiin. - HEL YES! -tapahtuman estetiikka on lähempänä suomalaisuuden slaavilaista puolta kuin viileää skandinaavista minimalismia, tapahtuman luova johtaja Klaus Haapaniemi kertoo. HEL YES! -keittiössä nykyaikaista suomalaista ruokaa tarjoavat Ravintola Kuurnan ja Atelje Finnen ravintoloitsijat Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen. - Yllätysmenu tarjoillaan kaikille samanaikaisesti. Ravintolan vieraat istuvat yhdessä usean hengen pöydissä, ja osa ruuista tarjoillaan ja jaetaan kaikille yhteisiltä, isoilta astioilta, Antto Melasniemi kertoo. Lisätietoa www.helyes.fi Pressitiedustelut info@helyes.fi tai Antto Melasniemi 040 411 5316 Avoinna: 22.1. - 5.2.2011, tiistaista lauantaihin. Kolmen ruokalajin menu tarjoillaan kello 19 alkaen. Menu 42 € + juomat. Varaukset: info@helyes.fi tai puhelimitse numerosta 050 554 4886. Vain vahvistetut varaukset ovat voimassa. Osoite: Kyläsaarenkatu 14. Kävelymatkaa Kalasataman metroasemalta n. 1 km.

Virallinen etiketistä eroaminen

Mistä näitä tampioita oikeen sikiää? "Valtakunnan tyylikonsultti", etikettifundamentalisti Leena Sarvi pohti aamulla Voicella että oli "Ikävän näköistä kun nais-ja miesparit pyörähtelivät linnassa keskenään. Vähän väärä paikka ja liian arvokas tilaisuus lähteä  tällä tavalla tahallisesti provosoimaan ja hakeutua ikävän sävyisen huomion keskipisteeksi. Minulla kyllä on useita vähemmistöjä edustavia ystäviä ja hyväksyn heidät ihmisinä täysin"


Onneksi itselläni EI OLE Leena Sarvi nimistä vähemmistöä edustavia ystäviä, sillä tuomitsisin heidät täysin. Milloin etikettiä aletaan viemään tähän päivään? Eroan tällä päivämäärällä etiketistä.

Tikku-ukkoja

The Smiths

+

Vähän nykytaidetta

=

Harmaa ahdistusta huutava muodoton neulemekko 

Näin meilläpäin tehdään designia. Valjastetaan nykytaiteilija kangasvärillä ja siveltimellä, katsotaan televisiota ja kappas, oma ahdistava neulemekko on valmis. (Tämä oli se kaunopuheinen versio tapahtuneesta) Odotan milloin minutkin lähetetään terkkarille keskustelemaan siitä, hakkaako isi, kiusaako kaverit, kuunteletkos metallimusiikkia ja meinaatkos ammuskella luokkatovereitasi.

Design, tarvisin susta sen lyhyen oppimäärän.

Design on jännä sana ja varsinkin Suomessa sillä on oudon juhlava painoarvo. Etenkin vaatteissa ja koruissa suomalaisen designin arvostus on kova ja jos esimerkiksi muoribloggarilla ei ole varaa omaan punavuorelaissuunnittelijan vaatteeseen, henkeä on hyvä tuoda esiin ainakin Marimekon heijastimella ja sillä Asplundin ristillä. Meidät on jollain lailla saatu uskomaan, että suomalainen suunnittelu on kuin suomalainen ruoka: aina asteen laadukkaampaa mitä muualla. Ja mitään pahaa suomalaisen työn tukemisessa ei olekaan, alan vain vähän kyllästymään tähän designerileimaan, mikä on usein, sanoisinko sanan väärinkäyttöä ja liittyy enemmän tuotteen markkinointiin kuin itse tuotteeseen.

Nyt joulumyyjäisten aikaan designin korostus kasvaa entisestään. Retrokankaasta tehdyt ruusukkeet ja sormuskantaan liimatut legopalat ovat taas täällä, niinkuin olisivat joskus olleet pois.  Kiinnostavaa vain on milloin askarteluakin on alettu kutsumaan designiksi? Ehkäpä siitä lähtien kun Youth vs Future lanseerasi ankkuri- ja timanttikorunsa. Onhan se, jos ei suunnittelua niin ainakin suunnitelmallisuutta, että pari leikkimielistä ja värikästä palasta kiinnittää yhteen, mutta get real: tätä me ollaan tehty ala-asteelta lähtien.

Vai onko minulle designin ymmärtäminen yhtä vaikeaa kuin monille taiteen? Olen monta kertaa ollut puolustamassa taidetta runosta kuvataiteeseen kun vastaanotto on ollut "no tollasen mäkin olisin osannut tehä" sanomalla, että jutun juju onkin siinä, että osaamisestasi huolimatta joku muu TEKI sen ja asettaa itsensä alttiiksi myös kritiikille tekemisestään. Suunnittelussa koen kuitenkin tärkeäksi, että tuote edustaa jollakin tavalla uutta, tavalla tai toisella. Ja jostain syystä ärsyynnyn kun ketjuvaateliikkeet kuten Seppälä mainostavat osaa vaatteistaan suunnittelijoiden nimillä, ovatko ne suunnittelijamattomat tuotteet siis kopioita? Jokuhan nekin on suunnitellut, nostetaan sitten kerralla kaikki, varsinkin kun Seppälä oikeastikin käyttää suomalaisia suunnitteilijoita! Yhtä Finnish design kuin Marimekko.

Suomi on täynnä muotoilua ja varsinkin teollisessa muotoilussa syntyy vuosittain klassikoita. Mutta kuka suunnitteli fiskarssin sakset tai opan muoviämpärin? Enpä tiedä, mutta tiedän ainakin sen, että kuopiolainen Design by Mirka suunnitteli vanhasta verhosta 70-luvulta tutun mekkomallin, Paola Suhonen Festivo-viinin pakkaukseen linnut ja Sanna Annukka Marianne-karkkipussiin uuden kuosin. Ja ne kaipaus-korujen ulkoasun suunnittelijat tiedän, mutta sitäpä en tiedä kuka on vastuussa siitä, ettei korun funktio (tuoksun säilyttämisestä) vieläkään toimi.

Valmistaudun nähtävästi pääkaupunkimme design capital 2012 vuoteen tällä kirjoituksella, musta on tulossa Virpi Salmi.

ps. Jos joku vielä haluaa SUUNNITELLA jonkun vaatteen tai korun jossa on muffinssi, viikset, maatuska, timantti, c-kasetti, pöllö, pääkallo tai joku muu klisee...noh, antaa mennä sitten, samaan konkurssiin.

Polyvore-rellestystä yöaikaan

Untitled by elsa_1 featuring wool scarves

Ainiin, hankin tänään tommosen mustan kaavun Monkista. Se alaosa ei kuulla noin vahvasti läpi, joten se on aika hauska viritys. Luultavasti tulen yhdistelemään sen yllä näkyvän kaavion mukaisesti, eli siis niinkuin aina yhdistelen kaiken: pilleihin ja DrMartensseihin. Juhlahetken yllättäessä alle voisi laittaa mustat shortsit ja vaikka jotkut perusmustaa asteen räyhäkkäämmät sukkikset. Jos nyt jaksaa.

Hatunkin neuloin tänään, mutta kumma kyllä sitä ei löytynyt polyvoren sivustolta. No, tuo kuvan hattu on vähän sinnepäin, omani on valkoinen, missä on tummanharmaa tupsu, enemmän beaniemainen. Ei nyt ole kameraa vieressä, niin siitä kuvaa myöhemmin.

Ongelmana on, kuten aina, kassi. En ole vieläkään ihan varma onko minusta oikeisiin laukkuihin ja kuljetan tavaroitani milloin missäkin. Blogipikkujouluihin jouduin soittamaan Salkalle hätäpuhelun, koska olin saapunut Helsinkiin pelkän repun kanssa. Salka ehdotteli, että olisi mulla jotain oikeitakin laukkuja, mutta pyynnöstäni toi kangaskassin. Taisin olla koko porukan ainoa kangaskassillinen ja ainakin taatusti ainoa, jonka kassi mainosti Vantaan Vihreitä.

Olen kyllä tullut jo tulokseen, että tarvitsen oikean kassin. Semmoisen, joka on tarpeeksi pieni yökerhokäyttöön (missä olen käynyt viimeksi muistaakseni kesäkuussa) ja tarpeeksi iso ja jämerä käytettäväksi vihreän parkatakkini kanssa. Jos joku fäsöönedelläkävijä on jo vaihtanut vuoden 2011 tuotteisiin, olen valmis ostamaan laukkusi, kunhan se on joko kangasta tai nahkaa tai edes jotenkin ihmismäinen ja sopii tarkoituksiini. Kaivakaa varastonne, teillä kuitenkin on joku ylimääränen veska mulle! Mua vaan niin nolottaa kulkea joka paikkan kangaskassin kanssa, oon sentään melekeen kolomekymppinen.

kissoja!kissoja! kissoja!

Lukijamäärät tippuu kuin lehmän häntä. Selkeästikään kaikki eivät ole tajunneet taidekilpailupakotusten hienoutta ja on siis pakko siirtyä lukijoita kalastelevaan kirjoitustyyliin. Jospa kirjoittaisin tästedes vain kissoista ja korkokengistä, pitkällisen blogiharrastuksen seurauksena olen nimittäin havainnut, että yleensä ainakin muotiblogien kommentoidummat jutut käsittelevät kissoja.

kissa

Kuvassa olevalla kissalla on rillit ja olen jo pitkään miettinyt miksi ne eivät ole yleistyneet enempää. Kissoille on kaikenlaista: rimpuilupuita, vaatteita, kissanmaitoa, paremman makuisia raksuja kuin minulla, timanttipantoja, Tigin karvashampoota...mutta ei silmälaseja. Se on outoa, sillä jopa minä tiedän kuinka typillisiä nimenomaan näköongelmat kissoilla ovat. Muutama vuosi sitten kehittelin kissasilmälaseja, mitkä toimisivat magneetilla. Toinen osa magneetista olisi asennettu kissan silmien väliin ja toinen linssien väliseen aisaan. Normi kotioloissa rillit voisivat roikkua rennosti kaulassa kivassa hihnassa ja metsästämään mennessä ne olisi helppo tassulla tönäistä silmille. Rilleillä olisi myös helppo tuoda persoonallista ilmettä kissalle, maatiaiskissastakin saisi muovattua salonkikelpoisen hyvin pienin elementein.

Eipä mulla muuta. Niin paitsi jos joku osaa leikata hiuksia, niin saa ilmottautua.

HÄTÄTILANNE!

Jos luet tämän ennen aamukymppiä, ole kiltti ja mene äänestämään Pilvari Pirtolan Shaft of Ligh teos jatkoon TÄÄLLÄ. Nyt näyttää ensimmäistä kertaa siltä, että putoaminen on hiuskarvan varassa, top8:sta top4:ään siirtymisessä kilpakumppani ohitti suomalaistaiteilijan. Kyseessä on siis maailman kuulun nykytaidekeräilijän kilpailu, johon alunperin osallistui liki 3000 taiteilijaa.

Äänestys on helppoa: klikkaat itsesi sisälle helposti facebook-tunnarein ja toinen klik Pilvarin punamustan taulun kohdalla.

Voiton napsahtaessa blogissani arvotaan Pirtolan taideteos.

homohomohomo

Tänään taannuin takaisin 13-vuotiaaksi, kun kaikki meni pieleen. Meillä piti olla Bubbling under Helsinki tapaaminen Viken ja Vimpsin kanssa. (+ niin ja Salkakin oli aluksi tulossa) En jaksa laittaa linkkejä, sori. Vimps oli luultavasti puunannut koko talonsa maasta kattoon ja uskoakseni Vikke (Joka oikeasti on paljo coolimmasti Wikkke, mut mitä en myöskään jaksa kirjottaa) oli käynyt hakemassa laukkutolkulla herkkusienisäilykkeitä ja pakastekaalia erilaisia eksoottisia herkkuja silmällä pitäen. Oli ohjelmaakin tiedossa, oikein yleisradiotasoa.  Ja sitten minä herään aamulla puoli seitsemän siihen, etten pysty nielemään.

Hienoisen pakotuksen saattelemana painelin iltapäivällä päivystykseen, kun kipu ei laantunut ja nielusta löytyi valkosia juttujakin. Ja näin todettiin kuume, peitteet nielussa, annettiin ukaasi pysyä levossa, antibioottia ja tulehduskipulääkettä. Ja kaikista päivistä just silloin kun olisi ollut hauskaa tekemistä!

Ja tämä päivä onkin mennyt kiroillessa. Erityisesti olen mielessäni hokenut "homohomohomo" enkä tiedä miksi. Taivaan portin enkelit minua rangaiskoon, mutta vähän se on auttanut.

Sweet Sixteen!!

Shaft of Light

Jei! Nyt pääsi käymään niin, että muutama postaus sitten mainitsemani kuvataiteilija Pilvari Pirtolan teos Shaft of Light läpäisi tiensä n.3000 taideteoksen joukosta Saatchin "Sweet Sixteeniin" eli 16 parhaan teoksen joukkoon SaatchiOnlinessa!

Näiden 16 taideteoksen joukosta yleisö äänestää oman suosikkinsa alempana näkyvän kaavan mukaisesti ja 1000 dollarin palkintorahan lisäksi voittajan työ pääsee esille maailman kuuluisimman nykytaidekerääjä Charles Saatchin galleriaan! Voittaja julkaistaan. 6.12.2010.

äänestyskaava (+ tilannekatsaus 28.11 n. klo 16.45)

Klikkaa isommaksi!

Kuten tilannekatsauksesta käy ilmi, tilanne on todella tiukka ja ainoa suomalaistyö tarvitsee lisää ääniä! Äänestys toimii helpoiten klikkaamalla tätä linkkiä, minkä avulla pääset kirjautumissivulle. Helpoin tapa on klikata Facebook sign in-logoa ja äänestää sitä kautta. Saatchi online ei spämmää Facebookissa (kuten allekirjoittanut). Voit myös kirjautua nopeasti nimelläsi ja sähköpostillasi.

Kilpailevan teoksen, Shaft of Light:n tekijä Pilvari Pirtola on myös luvannut, että voittaessaan äänestyksen hän lahjoittaa taideteoksen tämän blogin lukijoille arvottavaksi! Tämä toivottavasti toimii pienenä lisänakkina, jotta jaksatte klikkailemalla tukea teoksen etenemistä!

Reaaliaikainen äänestystilanne TÄÄLLÄ

Äänestä Shaft of Light jatkoon TÄÄLLÄ 

______________________________________________

Ps. Mikä ihmeen Saatchi?

Charles Saatchi (s. 9. kesäkuuta 1943 Baghdad) on toinen Saatchi & Saatchi -mainostoimiston perustajista. Saatchi on myös tunnettu taiteenkerääjä ja lontoolaisen Saatchi Galleryn perustaja.

Charles Saatchi on ArtReview-lehden Power 100 -listalla yksi taiteen vaikutusvaltaisimmista ihmisistä. Hänen suojistaan ovat nousseet muun muassa Young British Artists ryhmä, erityisesti Tracey Emin ja Damien Hirst, joka on tällä hetkellä maailman parhaiten ansaitsevia taiteilijoita.^[1][2]

(http://fi.wikipedia.org/wiki/Charles_Saatchi)

Kuinka tehdä Lindexistä Tiger of sweden ja salainen toive

Alkuteksti: Tästä tekstistä tuli jopa epätavallisen polveileva ja outo. Mutta hei, se sisältää muotia kerrankin, joten lukekaa se silti. Oon kipiänä ja lauserakenne näköjään kärsii köhimisestä! T. Elsa

Syy miksi minusta ei tullut muotibloggaria ei tietenkään ole tyylitajun puutteessa vaan jossain ihan muussa! En nimittäin ole koskaan tuntenut oloani kovin hyväksi esitellessäni mitä esimerkiksi haluaisin, pelkään että jos minä esittelen sen, koko maailma yhtäkkiä haluaa saman tuotteen, right?

Sherlock Holmesin vanha lakki, museon sijasta minulla
ja alempana kertomus miksi

Olen myös tullut tulokseen, ettei tyylitaju ole hintalapusta eikä ajankohtaisuudesta kiinni, mutta silti on huomattavasti tyylikkäämpi olo kun kukaan muu ei tiedä, että harmaat pillini on KappAhl:n alesta kympillä ja ruutumekkoni Lindexin aleriepu 13 eurolla. Kun olen täsmällisesti käyttänyt lähinnä vain tätä yhdistelmää koko syksyn, se vähintäänkin alkaa vaikuttamaan Tiger of Swedeniltä. Tonnin stiflat-blogissa kerroin jo ikuisen nuoruuteni salaisuutenikin: silmänympärysvoiteeni olen vaihtanu Biothermin ja Cliniquen jälkeen hajustamattomaan ja allergiaystävälliseen tuotteeseen, 2.5 euron purtiloon Isereetä Lidlistä. On nimittäin ihan samaa paskaa kun muutkin.

Kaverini on leikannut hiukseni ja sen ovat kyllä näköisetkin: boho chic. Kaulakoruni eli aidot Usa:n sotilaiden tuntolaatat sain toiselta kaveriltani, niitä olen miettinyt tuunaavani jollakin kaiverruksella, ehkäpä JoyDivisionin teksteillä. Ja uusin lempihattuni tuli myös ilmaiseksi blogipikkujouluista, oletettavasti aito Sherlock Holmesin vanha villalippis, ainakin siinä on sen kadun numero brodeerattuna ja lappu, missä lukee Warner Bros.

Usan armeijan tunnuslaatat

Oikeastaan olen päättänyt, että satsaan tästä lähtien pelkkiin kenkiin, sillä en voisi kuvitellakaan käveleväni missään Nilsonin tekonahkalompposissa. Ja kyllä musta tuntuu, että kengät jollakin tavalla luovat tyylin joka tapauksessa. Kun jalassa on vaikkapa juuri vuosia ja vuosia (onpa hienoa olla 28v kun voi sanoa näin) käyttämäni ja fanittamani Dr Martenssit, ei pieleen voi mennä vaikka yläosaan laittaisi mitä. Martenssit kohottavat vaikkapa juuri sen 13 euron Lindexruuturievun brittiläishenkiseksi laatukamaksi ja ellen mölisisi näitä "eikollu halapa" kommenttejani, menisi ihan Fred Perryn kalliimmasta mekkosesta (myös laadullisestikin). Ja uusimmat Martenssinihan huusin Ebaysta hintaan 34 euroa postikuluineen, ja uudet olivat.

omat kengät vielä kun asuivat Briteissä

Ja kaikki tuo oli vasta alustusta tähän: nyt mä haluan jotain mikä oikeasti maksaa ja on luettavissa merkkituotteeksi eikä ole kenkä! Ja se jotain, on jotain semmoista mitä en olisi uskonut haluavani, sillä se on merkkiä Antti Asplund ja jotenkin miellän Antin valitettavasti niihin pleksiristeihin, jotka varmasti möyrii takaisin jonkun bloggarin kaulaan, vaikka koko kannan hautaisi kilometrin syvyyteen.

Ajatus sai alkunsa Vimpsin pikkujoulumekosta, mikä oli Antti Asplundin ja törkeen hieno. En kuitenkaan tahtoisi yhtä mekkoa, vaan osasen jotain sen henkistä = että kaikki mun vaatteet näyttäs yhtä hienolta kun se Vimpsin mekko. Ja sitten löyty tämä Antin broken porcelein necklace. Se vaan on niin hieno. Ja semmonen, että vaikka mä kuinka alkaisin viilailemaan teemalautasista posliininukenpäitä, en sais aikaan mitään noin hienoa. Ja nyt kun mä oon viikon käyny tuota kyttäämässä, olen tullut tulokseen, että tämä olisi tarvehankinta. Ja nyt mua pelottaa, että kun julkaisin toiveeni alkaa tuota valkoista korua näkyä kaikkien bloggareiden päällä, yhdistettynä ties mihin kukkaleninkiin ja glitterikorviksiin etten enää haluaisikaan sitä.

eli tämmönen ois ihana.

Aamen.

Ps. Antista muuten semmonen plussapuoli vielä, että näin More to Lovessa tytöillä AA-mekot, jotka mahtuisivat minullekin! Suomessa ei vaan paljon sairaspäivärahoilla designia ostella, mutta ainahan saa haaveilla :)

Eettisessä yhteiskunnassa naiset parvelis mensalaisten ympärillä ja pari muuta hyvää juttua

Olen tämän päivän tempoillut hysteeristen hihityskohtausten kourissa ja laskenut monta kertaa sataan, jotta en julkaisi tätä blogissani. Mutta mitä pidemmälle ilta menee, sitä hauskemmalta tämä tuntuu.  Ystäväni Tomi "Wareborg" Kuuslahti nimittäin julkaisi eilen omassa blogissaan otteita erään kansanedustajaehdokkaan ajatuksista, koskien lähinnä naisia ja parinvalintaa.

Tässä muutamia lainauksia 22-vuotiaan piraattipuolueeseen kuuluvan eduskuntavaaliehdokas Panu Horsmalahden ajatuksista:

"sodan aikana naiset voisi pakottaa tarjoamaan seksipalveluita sotilaille"

"seksihän o kivaa"

"maailma on totaalisen paska välillä"

"eettisessä yhteiskunnassa naiset parvelis mensalaisten ympärillä"

"naiset voivat muuttaa maailman muuttamalla partneripreferenssejä"

"pitäis olla niin että MIT-nörtit saa kaikki hotimmat"

Kiitos Panu Horsmalahti, kiitos Piraattipuolue, teitte päivästäni taas kerran hauskemman.


Edit. Suosittelen myös Horsmalahden kirjoitusta Seksin puute tasa-arvo-ongelmana: "Tyttöjen seksuaalisuutta voi lisätä kouluissa valistamalla. Mitä enemmän tytöt ja naiset harrastavat seksiä, sitä tasa-arvoisempi yhteiskunnasta tulee."

Taidespämmi

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua...

Tilannetiedote: Pilvari Pirtola siirtyi yön aikana jatkoon, eli on nyt 64 parhaan joukossa (alkuperäisestä 3000:sta) Saatchi onlinen showdownissa. Tänään alkoi uusi kierros, mikä karsii taas parissa päivässä puolet pois ja äänestää voi nyt uudestaan TÄÄLLÄ!. Toimii edelleen helposti fb-kirjautumisella ja nakkinahan on, että mikäli Pirtolan teos Shaft of Light pääsee Saatchi galleryyn, lahjoittaa Pirtola yhdelle tämän blogin lukijoista taideteoksensa (arvonta). Ja huom! Uusi kierros, uudet äänet!

Tukijoukkoihin voit liittyä myös tykkäämällä Nosfea facebookissa. Sitä kautta saat tiedon esimerkiksi tulevista näyttelyistä ja muusta ajankohtaisesta.

Etsin kunnes löydän sut

'

Kerran vuosia sitten söin tamperelaisessa Bella Romassa hyvän katkarapuspagetin*. Se oli yksinkertainen annos, spagettia ja katkarapuja jonkinlaisessa chili-valkosipuli-oliiviöljykastikkeessa. Ei kermaa. Ei tomaattia.

Nyt flunssaisena haluaisin samanlaista pastaa. Aineksia löytyy: öljyä, katkiksia, spagettia, chiliä sekä palkona, jauheena että erilaisissa soosimaisissa muodoissa, sipuli, valkosipulia, yrttejä sen seitsemää sorttia ja parmesania. Aurajuustoa ei ole eikä tule. Eli miten raaka-aineista saadaan hyvä ruoka? Eka erä ei ollut lähelläkään täydellistä, oisko jollakin niksiä? Tai edes jotain aavistusta miten öljyyn saadaan hyvä chilin ja valkosipulin maku, mikä maustaisi spagetinkin herkulliseksi. Myös sympatiaa tihkuvat parane pian terveiset tervetulleita.

*)13. SPAGHETTI DEL PIRATA L 12,40e 
Spaghettia, katkarapuja, chiliä, Aura-juustoa ja valkosipulia oliiviöljykastikkeessa.

Huomiohuomio!!!

Helsinkiläinen kuvataiteilija Pilvari Pirtola aka. Nosfe kilpailee maailman kuuluisimman nykytaidekeräilijä ja galleristi Charles Saatchin nettisivuilla 1000 dollarin palkinnosta sekä etenkin näyttelypaikasta teokselleen Saatchin galleriassa. Pilvari selvisi tänään 128 taiteilijan joukossa jatkoon yli 3000 taiteilijan joukosta ja nyt karsinta kiihtyy itsenäisyyspäivään saakka. Äänestä Pilvarin teos Shaft of Light nyt jatkoon! Saatchigalleria toimii joko rekisteröitymällä, mutta helposti myös facebooktilin kautta ilman erillistä rekisteröintiä. Ja äänestää siis saa ja pitää joka päivä!

Pilvarilla on hyvä sauma menestyä, sillä eilen hänen sijoituksensa oli 31./3000. Mahtavana blogitäkynä mainittakoon, että taiteilija on luvannut voiton koittaessa lahjoittaa Nostalgian lyhyt oppimäärä blogille arvottavaksi taideteoksen! Tämä siis tulevaisuudessa, mikäli saadaan tuo alla oleva duuni sinne saatchin galleriaan! Tue siis suomalaista nykytaidetta maailmalla ja

PAINA TÄTÄ LINKKIÄ JA ÄÄNESTÄ ALLA OLEVAA TEOSTA!

Shaft of Light,
akryyli ja lyöntimetalli kankaalle, 2010
120x120cm

Ps. En pistä pahaksi, jos joku mainitsee tästä äänestyksestä blogissaan/facebookissa! Kiitti!

Uusi harrastus - blogitapaamiset.

Tästä lähtien mut saa kutsua kaikkiin blogikissanristiäisiin, sillä eilisestä lähtien olen harrastanut tapaamisia. Oli nimittäin niin pirun hauskaa. Onnea oli toki pelissä heti aluksi ja kolmenkymmenen nettikirjoittelijan joukosta sattuma vei minut pöytään, missä pystyi keskustelemaan aikuismaiseen sävyyn esimerkiksi karppaamisesta, pöytäkavereideni viiksikoruista, murteiden hienouksista sekä ennenkaikkea tietenkin muodista ja kauneudesta. Tupakkipaikalla irrottelimme kielenkantojamme muun muassa analysoimalla pakastevihannesten käyttöä italialaisruuissa sekä perustimme fajitaspiirin, minkä pääperiaatteena on maksaa noin 3.17eur/ tapaaminen/ henkilö.

Parasta antia illassa oli tutustua uusiin ihmisiin ja sitä kautta saada uusia blogeja luettavaksi. Viimeiset kuukaudethan olen lukenut tuttavieni blogien lisäksi vain ns. provosoitumisblogeja. Provosoitumisblogit ovatkin taiteenala, mistä harvemmin on kirjoitettu, ehkäpä joku päivä avaan sanaisen arkkuni tästä hienosta kirjallisuuden piiriin luettavasta harrastuksestani. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika.

Flunssainen ja äänenmenettämisuhanalainen oloni hieman rajoitti menoa. Olisi ollut mukava minglailla pitkin pöytiä ja jutella monien tuttujen bloginaamojen kanssa ensimmäistä kertaa irl. Mutta toivottavasti näitä kemuja tulee joskus muulloinkin. Nyt on kuitenkin kiidettävä: goodiebagin sisältä paljastui mehevä kasa erilaisia kosmetiikkanäytepakkauksia ja olen nyt ajatellut tehdä niistä kattavat arvioinnit lukijakunnalleni. Uskoakseni myös blogikolleegani Vimps kirjoittaa oman, varttuneemman ihon, reagoimisesta kyseisiin näytepakkauksiin.

Sekalaisia vol1

Hyvin startanneen blogittamisen jälkeen kaikki tyssäsi. Kaikille kuitenkin tiedoksi, että olen blogitauon aikana ostanut ainakin yhden sipsipussin ja kaksi dippiä sekä katsellut Neljän tähden illallista.

Mistä tulikin mieleen: PETE PARKKONEN. Jos en ihan väärässä ole, Petehän on näitä Idols-lapsia? Ja kotoisin Pihtiputaalta? Hämmentävän hyvät piirteet noin niinku pihtipudaslaiseksi, mutta käytöstavat ovat ihan järkyt. Eka muutama vuosi sitten oli se kohu, kun Pete piti Crocseja keikalla ja siitä suurempaa tyylimokaa tuskin löytyy. Paitsi että löytyypä! Alkuviikon Neljän tähden illalliset jäi väliin, mutta eilisessä jaksossa nuorisoidolimme esiintyi coolisti kaulukset pystyssä paita TÄYSIN RUTTUISENA. Ja Anna Hanski oli kokannut niin pirun hyvää ruokaa, että Pete tunki kokoajan myös veitsen suuhun syödessään. Joten, jos jonkin lukijan pikkusisko tai äitee fanittaa Peteä, kannattaa juoruta pari faktaa.

Ja huomenna on elämäni eka blogitapaaminen. Pikkujoulu. Olen onnistunut karttelemaan kaikki blogiristeilyt ja ryhmätapaamiset tehokkaasti näihin päiviin asti ja nyt jännittää. Virallinen tapaaminen ja kuulemma ah, goodiebag, kaikkea sitä. Kanssabloggareille jo etukäteisterveisiä, että vaikka huhut kertovat mun esimerkiksi ahdistelleen Anna-Mariaa joskus Tampereen Klubilla ja heittäneen pienen draamahumalan seurauksena Tiitin designvaatteet piharoskikseen, oon muuten ihan kiva. Ja toivon, että se Fazerin lahja olisi Geisha Harmonya.

Yritän nyt jollakin poppakonstilla parantaa jo alkaneen flunssan, ettei ääni menisi huomiseksi. Muuten menee fernettihommiksi ja sitä ei kukaan ilolla kattele.

Olavi Uusivirta - Salmisaaren Salome

Jos tarvin samanlaisen olon, mitä bannerini tyypeillä, on pakko kuunnella Olavia. Tsämdämwohoo, aina ei ole Smitsh-olo!

Muutama lisäehdotus pakolaisasiaan

Koska rakastan jeesustelua, on hyvä edellisen Tuksun tuki-postauksen jälkeen alkaa haukkumaan toista paljon lehdissä näkyvää henkilöä. Tämä on aivan yhtä kiihottavaa kun lihavan tytön blogimanifestit olemassaolon oikeudestaan ja hyvästä itsetunnostaan, mutta menköön. PÄIVI RÄSÄNEN!!!!

Kaikille tilaa riittää,
kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.

Kuten varmasti moni muukin, aloitin päiväni hyvillä mielin juoden kaffet ja tarttumalla Ylioppilaslehteen. Ja lehdelle heti plussapiste siitä, että olivat onnistuneet saamaan haastattelun kaikkien meidän omalta pikku Päiksyltä kesken homomediaspektaakkelin. Ja kansikuvan oikein nahkahansikkaan kera. Ja kuten kuvioon kuuluu, ei tämäkään artikkeli suoraa sanoen jättänyt kylmäksi. Ehdin jo facebookissa (juu, asun siellä) hermostua haastattelussa esiintuleviin asioihin, ja samoin oli näköjään hesarikin ehtinyt huomaamaan, kuinka Päivi kerrasta toiseen onnistuu suututtamaan jonkin ihmisryhmän.

Tällä kertaa tuli ilmi, että hänestä olisi järkevintä valita Suomeen kristittyjä pakolaisia. Mikä loistoajatus, he sopeutuisivat kristillisiin seurakuntiin (minkä aktiivisia jäseniähän on Suomi pullollaan) helposti. Päiviltä jäi luultavasti epähuomiossa muutama pieni juttu täsmentämättä, joten annetaan nyt mennä ihan perjantain kunniaksi:

1) Suomeen tulisi ottaa vain kristittyjä pakolaisia, tämä tulisi myös testata ennen päätöksen tekemistä pistokokeella, missä mitattaisiin pakolaisen raamattutuntemus, ulkoa pakko-opittavien asioiden kuten isä meidän rukouksen ja kymmenen käskyn sujuva osaaminen sekä arkielämän tilanteiden hallinta Raamatun oppien mukaan.

2) Suomeen tulisi ottaa vain suomenkieltä (ruotsinkieliselle rannikolle tietenkin ruotsia) osaavia pakolaisia, sillä silloin heidän sulautuminen yhteiskuntaamme kävisi nopeammin.

3) Suomeen tulevat pakolaiset tulisi jaotella sijoituspaikkakunnan mukaan: Etelä-Pohjanmaalle vain pesäpalloa sekä painia harrastavia pakolaisia, ruotsinkieliselle rannikolle purjehtista harrastavat pakolaiset ja Lappiin sekä poronhoitoa harrastavat että luonnosta kiinnostuneet pakolaiset. Näin pakolaiset löytäisivät samankaltaisia ystäviä helposti ja syrjäytyminen vähenisi.

4) Mikäli homoja on pakko ottaa pakolaisena Suomeen, tuisi ne sijoittaa one way ticketillä Ahvenanmaalle.

Kuva: Nadi Hammouda/Ylioppilaslehti

Älkää kiusatko Tuksua enää

Jotakin kautta aamupäivällä netissä surffaillessani jouduin Johanna Tukiaisen blogiin. Myönnän käyneeni ennenkin tutkimassa hänen kirjoituksiaan, sillä kyllähän niistä aina välillä huumoria saa revittyä. Nyt ei vaan jostain syystä enää naurattanut. Johanna oli joutunut taannoin ottamaan yhteyttä poliisiin nettiherjaamisen takia ja nyt satoja sivuja nettikirjoituksia on tutkinnassa. Kyllähän julkisuuden henkilöistä näkee kirjoituksia, mutta Tuksu onkin niitä tyyppejä, joista on vain kahdenlaisia kirjoituksia: haukkumisia ja positiiviseen ulkokuoreen kätkettyjä haukkumisia.

Aloin miettimään mitä tiedän Tukiaisesta ja sain aikaan jotain tällaista: Hän on yli kolmikymppinen eroottisen tanssiryhmän keulahahmo, joka tuli suurempaan julkisuuteen Ilkka Kanervan tekstiviestien takia. Tekstarikohua ennen häntä taidettiin haastatella Trendiin erilaisen kauneusihanteen takia: hän halusi näyttää barbielta. Tekstarikohun jälkeen hän on pysynyt julkisuudessa lähinnä seiskan ansiosta ja tehnyt muutamia biisejä, joita käy esittämässä markkinoilla ja muissa tapahtumissa. Hän ihailee glamouria amerikkalaista elämäntapaa ja haaveilee rikkaasta miehestä sekä jalokivistä. Ennenkaikkea toisinkuin suurin osa suomalaisista, hän ei osaa hävetä itseään.

Mikä ihmisissä saa aikaiseksi sen ärsytyksen ja vihan, mikä on kuitenkin suurin osa Tuksuilmiötä? Onko se juuri se julkea häpeämättömyys millä Johanna Tukiainen pysyy julkisuudessa? Harvalla meistä muista olisi pokkaa esiintyä yhden playbackbiisin kanssa herttoniemeläisessä ravintolassa, mikä kuhisee lähiöjuoppoja. Harva meistä kehtaisi avoimesti sekä stripata että julistaa uskoaan. Harva meistä uskaltaa pukeutua antavaan pinkkiin ja vuorata itsensä swarovskikristallein ilman että sitä kutsuttaisiin burleskibileiksi. Hän uskaltaa ja senpä takia hänestä saa sanoa mitä haluaa. Häntä pidetään tyhmänä ja koska hän ei muserru jokaisesta kritiikistä, ammutaan aina kovemmin panoksin unohtaen ehkä täysin, että kyseessä on kuitenkin ihminen. Jo koulussa opetettiin ettei toista saa kiusata, mutta Tukiaisen kohdalla se tuntuu olevan sallittua. Hän pistää itsensä alttiiksi arvostelulle, ja tottavie saa sitä enemmän kuin yhden naisen kuuluisi.

Nyt tuli kuitenkin itselleni stoppi. Mikä minä olen nauramaan toisten ihmisten haaveille ja unelmille kun hädintuskin uskallan edes haaveilla. Miksi minä haluan nauraa muiden mukana epäedustaville humalaisille kuville, sillä sellaisia saa itsestänikin hyvin helposti? Miksi osallistuisin edes peukkumerkillä facebookhauskanpitoon toisen ihmisen kustannuksella? En miksikään.Toisten kiusaaminen ja arvosteleminen on tylsää ja jos on edes kerran joutunut kiusaamisen kohteeksi erilaisuutensa takia, tietää miltä se tuntuu. Pahalta. Ja siltä se varmasti tuntuu Tuksustakin, vaikka irtoripset ehkä kätkevätkin kyyneleet tehokkaammin kuin meidän muitten.

Robbie Williams - Shame

Aivan paras video!