Landelooks

MIKÄÄN ei olisi voinut piristää paremmin eilistä kun Landelooksin löytäminen! Tuli aivan mahtava tunne tyylillisestä yhteenkuuluvuudesta ja muistutus siitä miksi vaatteita pidetään päällä.

“Työntekijöillä on yhdenmukainen pukeutuminen. Halvinta yritetään ostaa.”

Juha, kartano

kuva:landelooks

Ja hyvää joulua nyt kumminkin kaikille...edellisestä kiukuttelusta huolimatta!

ps. lempidrinksuni on lämmin kaakao, missä 2clminttuviinaa ja 2cl vahvinta strohia mitä Suomesta saa.

Telttailua joulun kunniaksi

Nelliina linkkaa kerran ja aina nousee blogilistalukijat muutamalla. Viikon päästä tulos on sama kuin ennenkin, joten turhaa klikkasitte. Ja positiivista joulua vaan muillekkin lukijoille.

Kävin eilen kaupungilla, oli hirveää. Ainoa positiivinen puoli, että täällä kotikaupungissa sentään tuntee olonsa suhteellisen tyylikkääksi, vaikka olisikin jättänyt rintaliivinsä (niin, d-kuppilainenkin näköjään voi sen tehdä) sängyn päälle. Kaikki muut näyttävät nimittäin jos ei yhtä mettästä tempastuilta niin sitten vielä enemmän.

No ostin sentään muutaman lahjan. Minulle ja yhdelle läheiselle tyypille. Itselleni Marimekon mustavalkoraidallisen lepakkohihapaidan. En ole laisinkaan varma onko leveä vaakaraita ajankohtaisuudestaan huolimatta kovinkaan imarteleva. Tuleeko siitä enemmän esiin minä vai sisäinen lapualainen kirjastonhoitajaminäni. No leveyttä piisaa näin joulun ajaksi ja siitä eteenpäinkin.

Ja sen toisen lahjan saajan paketti. Hän ei vielä (syntymättömyydestään johtuen) lue blogiani, joten uskallan paljastaa sen. Tai okei, ne. Innostuin vähän.

potkupuku

huppari

 Ja plop. Näin hävisivät loputkin lukijani. Tuo IvanaHelsingin telttakuosi on vaan niin mainio ja ruskea väri näyttää vuosienkin päästä vauvakuvia katsellessa ihanan tunkkaiselle. Mutta se on sukupuoleton! Telttakuosin vaatteet ovat nähtävästi poistumassa valikoimista ja siksi niitä saikin lähes puoleen hintaan, mikä oli ainoa syy ostaa kesävauvalle joululahja.

Blogini on nähtävästi muuttumassa joksikin potkupukuja ja tutteja-blogiksi, mitä pyydän nöyrimmin anteeksi. seuraavalla kerralla voin kertoa vaikka jonkun lempidrinksuni tasapainon lisäämiseksi.

PS. Onko vika minussa vai youtubessa, miksi en saa enää videoita sillä koodilla näkyviin? Ainakin esikatselua painaessa se näkyy vain sinä koodirimpsuna. Toki saan sen siitä "jaa" toiminnosta laitettua, mutta sillon se laittaa otsikkoon valmiiksi nimenkin :( Neuvokaa tai menee hermo!

traumathan lähtevät jo lapsuudesta...

Lähipiirissä on taas ilmassa perheenlisäyksiä, mikä saa aikaan että omakin silmä herkistyy kaikkeen lapsenhankintaan liittyvään mainontaan. Oliko maailma parempi paikka Kalle Päätalon lapsuudessa - en tiedä, mutta visuaalisesti nykypäivä on yhtä helvettiä. Tässä muutama esimerkki:

1) rekisterikilvet lastenvaunuihin

Onpas söpöä, vähän niinku auto muttei melkeen. Pikku-Aleksi odottelee jo vaunuissaan minkä ikäisenä nimenmuutos olikaan mahdollista ilman äidin lupaa.

2) Hassunhauskat tutit

Lordivauva vai kierrätettävä vauva? päädyin kierrätettävään.

3) Vauvojen värikylpy

Meidän Pertti maalaa mustikoilla!! On se taitava! Mutta annas olla, kun meidän Pertti maalaa sen huumoribodynsä mustikoilla...

talking about

4) Huumoribodyt

Hauskuutta vaan ei voi maailmassa olla liikaa?

5) masukipsiveistos

Miksi sitä kutsutaan masuksi? Masuasukki? Rakkauspakkaus? Can I just kill myself? Masukipsi on tuunattu taiteellista silmää käyttäen hienoksi veistokseksi, mikä asetetaan oletettavasti makuuhuoneen paraatipaikalle. Muistuttaa myös ehkäisystä kivasti.

G-odd - One Man Revolution

G-Odd. Tykkää jo nyt, koska jossain vaiheessa fanitat kuitenkin.

posliininukke

Niinhän ne sanovat, että Antti Asplund on aivan ihana, mutta nyt se on sitten todennettu käytännössä. Kuka muu muotisuunnittelija sanoo uniikkia kassia halajavalle asiakkaalle (ei minulle), että mä voin sen tuoda myös sulle Ouluun! Asiakaspalvelu siis pelaa enemmän kuin mainiosti.

Itse en kuitenkaan kassiin sortunut, mutta sain edeltävän kuukauden jokaisena päivänä nettikaupasta vakoillun naamakorun erittäin kohtuulliseen asevelihintaan. Nyt pitäisi asennella vaan rusetit oikeaan asentoon ja ehkäpä jopa muutamalla pistolla kiinni, sillä koru koostuu useammasta erillisestä nauhasta, enkä todellakaan halua sen tippuvan. Ja nyt kun haikailu kaulakorusta on saatettu kunniakkaaseen päätökseen, on varmaankin aika alkaa haikailemaan sitä yhtä laukkua, josta mulle kyllä kelpais se proletaarimpikin malli.

Ihanaa huomata kuinka iloiseksi haluttu ostos tekeekään. Viimeisimmät ostokseni elikkäs ko.koru ja liehupaita ovat olleet haikailulistalla pitkään ennen ostamista ja kyllä se odottaminen kannatti.

Pienet piirit

voi klikata isommaksi

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan uusin blogimerkintä kertoo miksi pienessä kaupungissa ei voi blogata omalla nimellään. Vittu mä vihaan tuota mentaliteettia, mikä saman kotikaupungin Ville Rannan kanssa jakaneena tunnen niin hyvin. En ole nyt kirjoituspäällä, mutta enpä ihmettele miten eräs Kauko Röyhkän tunnetuimmista biiseistä sattuu kertomaan juuri tästä kaupungista. 

"Rautatie, rautatie menee etelään

Jos pelaat keskinkertaisuuden säännöillä et voi kuin hävitä

ja jos häviät et muuta voi kuin häipyä täältä"

Ryden

Tässä muutamia lempparitöitäni amerikkalaiselta Mark Rydeniltä (s. 20.1.1965).

Little Boy Blue
oil on canvas, 2001

The Deputante
oil on canvas, 1998

The Grinder (#95)
oil on canvas 2010

Sophia's Bubbles
oil on canvas, 2008

Tulivat mieleeni kun löysin kuvan eräästä tekemästäni esiintymisasusta. Inspiraatiota ei ole vaikea arvata. Harmittaa vain, ettei kaavailemani prinssinakkikoru toiminut käytännössä ja jouduin tyytymään ristiin naulattuun pinkkiin pupuun.

Kuvissa ainakin Minna Cant ja
Äiti Teresa

Inspiroiko taide pukeutumistasi?

HEL YES!

Seuraavasta kaupallisesta tiedotteesta sietää olla mielissään. Laitankin tiedot sellaisenaan, mitä sitä muokkailemaan kun joku on jo palkkansa muokkailulla ansainnut. HEL YES!:

Lontoossa laajaa huomiota herättänyt HEL YES! -tapahtuma pystytetään tammikuussa 2011 Helsingin Kalasatamaan. HEL YES! -työryhmä, Lapin Kulta ja Iittala muuttavat Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan teollisuushallin tilapäisravintolaksi. HEL YES! yhdistää uutta suomalaista designia sekä vanhoja klassikoita kiehtovaksi kokonaisuudeksi. Suomen Lontoon instituutin toimesta toteutettu HEL YES! oli yksi London Design Festival 2010:n puhutuimmista tapahtumista. Kolmen viikon aikana Itä-Lontoossa sijaitsevaan entiseen tehdastilaan rakennetussa ravintolassa ja näyttelyssä vieraili yli 5000 ihmistä ja ravintola oli täyteen varattu avajaispäivästä alkaen. HEL YES! -konseptin takana ovat Antto Melasniemi, Klaus Haapaniemija Mia Wallenius. Tapahtuman sisällön ovat heidän kanssaan yhdessä suunnitelleet suomalaiset luovan alan huiput Linda Bergroth, Maria Duncker, Johanna Laitanen, Heikki Salonen, ja Harri Koskinen. Lontoossa HEL YES! promotoi suomalaista kulttuuria. Helsingissä tarkoituksena on esitellä konsepti sellaisena kuin se Lontoossa nähtiin. - HEL YES! -tapahtuman estetiikka on lähempänä suomalaisuuden slaavilaista puolta kuin viileää skandinaavista minimalismia, tapahtuman luova johtaja Klaus Haapaniemi kertoo. HEL YES! -keittiössä nykyaikaista suomalaista ruokaa tarjoavat Ravintola Kuurnan ja Atelje Finnen ravintoloitsijat Antto Melasniemi ja Heikki Purhonen. - Yllätysmenu tarjoillaan kaikille samanaikaisesti. Ravintolan vieraat istuvat yhdessä usean hengen pöydissä, ja osa ruuista tarjoillaan ja jaetaan kaikille yhteisiltä, isoilta astioilta, Antto Melasniemi kertoo. Lisätietoa www.helyes.fi Pressitiedustelut info@helyes.fi tai Antto Melasniemi 040 411 5316 Avoinna: 22.1. - 5.2.2011, tiistaista lauantaihin. Kolmen ruokalajin menu tarjoillaan kello 19 alkaen. Menu 42 € + juomat. Varaukset: info@helyes.fi tai puhelimitse numerosta 050 554 4886. Vain vahvistetut varaukset ovat voimassa. Osoite: Kyläsaarenkatu 14. Kävelymatkaa Kalasataman metroasemalta n. 1 km.

Virallinen etiketistä eroaminen

Mistä näitä tampioita oikeen sikiää? "Valtakunnan tyylikonsultti", etikettifundamentalisti Leena Sarvi pohti aamulla Voicella että oli "Ikävän näköistä kun nais-ja miesparit pyörähtelivät linnassa keskenään. Vähän väärä paikka ja liian arvokas tilaisuus lähteä  tällä tavalla tahallisesti provosoimaan ja hakeutua ikävän sävyisen huomion keskipisteeksi. Minulla kyllä on useita vähemmistöjä edustavia ystäviä ja hyväksyn heidät ihmisinä täysin"


Onneksi itselläni EI OLE Leena Sarvi nimistä vähemmistöä edustavia ystäviä, sillä tuomitsisin heidät täysin. Milloin etikettiä aletaan viemään tähän päivään? Eroan tällä päivämäärällä etiketistä.

Tikku-ukkoja

The Smiths

+

Vähän nykytaidetta

=

Harmaa ahdistusta huutava muodoton neulemekko 

Näin meilläpäin tehdään designia. Valjastetaan nykytaiteilija kangasvärillä ja siveltimellä, katsotaan televisiota ja kappas, oma ahdistava neulemekko on valmis. (Tämä oli se kaunopuheinen versio tapahtuneesta) Odotan milloin minutkin lähetetään terkkarille keskustelemaan siitä, hakkaako isi, kiusaako kaverit, kuunteletkos metallimusiikkia ja meinaatkos ammuskella luokkatovereitasi.

Design, tarvisin susta sen lyhyen oppimäärän.

Design on jännä sana ja varsinkin Suomessa sillä on oudon juhlava painoarvo. Etenkin vaatteissa ja koruissa suomalaisen designin arvostus on kova ja jos esimerkiksi muoribloggarilla ei ole varaa omaan punavuorelaissuunnittelijan vaatteeseen, henkeä on hyvä tuoda esiin ainakin Marimekon heijastimella ja sillä Asplundin ristillä. Meidät on jollain lailla saatu uskomaan, että suomalainen suunnittelu on kuin suomalainen ruoka: aina asteen laadukkaampaa mitä muualla. Ja mitään pahaa suomalaisen työn tukemisessa ei olekaan, alan vain vähän kyllästymään tähän designerileimaan, mikä on usein, sanoisinko sanan väärinkäyttöä ja liittyy enemmän tuotteen markkinointiin kuin itse tuotteeseen.

Nyt joulumyyjäisten aikaan designin korostus kasvaa entisestään. Retrokankaasta tehdyt ruusukkeet ja sormuskantaan liimatut legopalat ovat taas täällä, niinkuin olisivat joskus olleet pois.  Kiinnostavaa vain on milloin askarteluakin on alettu kutsumaan designiksi? Ehkäpä siitä lähtien kun Youth vs Future lanseerasi ankkuri- ja timanttikorunsa. Onhan se, jos ei suunnittelua niin ainakin suunnitelmallisuutta, että pari leikkimielistä ja värikästä palasta kiinnittää yhteen, mutta get real: tätä me ollaan tehty ala-asteelta lähtien.

Vai onko minulle designin ymmärtäminen yhtä vaikeaa kuin monille taiteen? Olen monta kertaa ollut puolustamassa taidetta runosta kuvataiteeseen kun vastaanotto on ollut "no tollasen mäkin olisin osannut tehä" sanomalla, että jutun juju onkin siinä, että osaamisestasi huolimatta joku muu TEKI sen ja asettaa itsensä alttiiksi myös kritiikille tekemisestään. Suunnittelussa koen kuitenkin tärkeäksi, että tuote edustaa jollakin tavalla uutta, tavalla tai toisella. Ja jostain syystä ärsyynnyn kun ketjuvaateliikkeet kuten Seppälä mainostavat osaa vaatteistaan suunnittelijoiden nimillä, ovatko ne suunnittelijamattomat tuotteet siis kopioita? Jokuhan nekin on suunnitellut, nostetaan sitten kerralla kaikki, varsinkin kun Seppälä oikeastikin käyttää suomalaisia suunnitteilijoita! Yhtä Finnish design kuin Marimekko.

Suomi on täynnä muotoilua ja varsinkin teollisessa muotoilussa syntyy vuosittain klassikoita. Mutta kuka suunnitteli fiskarssin sakset tai opan muoviämpärin? Enpä tiedä, mutta tiedän ainakin sen, että kuopiolainen Design by Mirka suunnitteli vanhasta verhosta 70-luvulta tutun mekkomallin, Paola Suhonen Festivo-viinin pakkaukseen linnut ja Sanna Annukka Marianne-karkkipussiin uuden kuosin. Ja ne kaipaus-korujen ulkoasun suunnittelijat tiedän, mutta sitäpä en tiedä kuka on vastuussa siitä, ettei korun funktio (tuoksun säilyttämisestä) vieläkään toimi.

Valmistaudun nähtävästi pääkaupunkimme design capital 2012 vuoteen tällä kirjoituksella, musta on tulossa Virpi Salmi.

ps. Jos joku vielä haluaa SUUNNITELLA jonkun vaatteen tai korun jossa on muffinssi, viikset, maatuska, timantti, c-kasetti, pöllö, pääkallo tai joku muu klisee...noh, antaa mennä sitten, samaan konkurssiin.

Polyvore-rellestystä yöaikaan

Untitled by elsa_1 featuring wool scarves

Ainiin, hankin tänään tommosen mustan kaavun Monkista. Se alaosa ei kuulla noin vahvasti läpi, joten se on aika hauska viritys. Luultavasti tulen yhdistelemään sen yllä näkyvän kaavion mukaisesti, eli siis niinkuin aina yhdistelen kaiken: pilleihin ja DrMartensseihin. Juhlahetken yllättäessä alle voisi laittaa mustat shortsit ja vaikka jotkut perusmustaa asteen räyhäkkäämmät sukkikset. Jos nyt jaksaa.

Hatunkin neuloin tänään, mutta kumma kyllä sitä ei löytynyt polyvoren sivustolta. No, tuo kuvan hattu on vähän sinnepäin, omani on valkoinen, missä on tummanharmaa tupsu, enemmän beaniemainen. Ei nyt ole kameraa vieressä, niin siitä kuvaa myöhemmin.

Ongelmana on, kuten aina, kassi. En ole vieläkään ihan varma onko minusta oikeisiin laukkuihin ja kuljetan tavaroitani milloin missäkin. Blogipikkujouluihin jouduin soittamaan Salkalle hätäpuhelun, koska olin saapunut Helsinkiin pelkän repun kanssa. Salka ehdotteli, että olisi mulla jotain oikeitakin laukkuja, mutta pyynnöstäni toi kangaskassin. Taisin olla koko porukan ainoa kangaskassillinen ja ainakin taatusti ainoa, jonka kassi mainosti Vantaan Vihreitä.

Olen kyllä tullut jo tulokseen, että tarvitsen oikean kassin. Semmoisen, joka on tarpeeksi pieni yökerhokäyttöön (missä olen käynyt viimeksi muistaakseni kesäkuussa) ja tarpeeksi iso ja jämerä käytettäväksi vihreän parkatakkini kanssa. Jos joku fäsöönedelläkävijä on jo vaihtanut vuoden 2011 tuotteisiin, olen valmis ostamaan laukkusi, kunhan se on joko kangasta tai nahkaa tai edes jotenkin ihmismäinen ja sopii tarkoituksiini. Kaivakaa varastonne, teillä kuitenkin on joku ylimääränen veska mulle! Mua vaan niin nolottaa kulkea joka paikkan kangaskassin kanssa, oon sentään melekeen kolomekymppinen.

kissoja!kissoja! kissoja!

Lukijamäärät tippuu kuin lehmän häntä. Selkeästikään kaikki eivät ole tajunneet taidekilpailupakotusten hienoutta ja on siis pakko siirtyä lukijoita kalastelevaan kirjoitustyyliin. Jospa kirjoittaisin tästedes vain kissoista ja korkokengistä, pitkällisen blogiharrastuksen seurauksena olen nimittäin havainnut, että yleensä ainakin muotiblogien kommentoidummat jutut käsittelevät kissoja.

kissa

Kuvassa olevalla kissalla on rillit ja olen jo pitkään miettinyt miksi ne eivät ole yleistyneet enempää. Kissoille on kaikenlaista: rimpuilupuita, vaatteita, kissanmaitoa, paremman makuisia raksuja kuin minulla, timanttipantoja, Tigin karvashampoota...mutta ei silmälaseja. Se on outoa, sillä jopa minä tiedän kuinka typillisiä nimenomaan näköongelmat kissoilla ovat. Muutama vuosi sitten kehittelin kissasilmälaseja, mitkä toimisivat magneetilla. Toinen osa magneetista olisi asennettu kissan silmien väliin ja toinen linssien väliseen aisaan. Normi kotioloissa rillit voisivat roikkua rennosti kaulassa kivassa hihnassa ja metsästämään mennessä ne olisi helppo tassulla tönäistä silmille. Rilleillä olisi myös helppo tuoda persoonallista ilmettä kissalle, maatiaiskissastakin saisi muovattua salonkikelpoisen hyvin pienin elementein.

Eipä mulla muuta. Niin paitsi jos joku osaa leikata hiuksia, niin saa ilmottautua.

HÄTÄTILANNE!

Jos luet tämän ennen aamukymppiä, ole kiltti ja mene äänestämään Pilvari Pirtolan Shaft of Ligh teos jatkoon TÄÄLLÄ. Nyt näyttää ensimmäistä kertaa siltä, että putoaminen on hiuskarvan varassa, top8:sta top4:ään siirtymisessä kilpakumppani ohitti suomalaistaiteilijan. Kyseessä on siis maailman kuulun nykytaidekeräilijän kilpailu, johon alunperin osallistui liki 3000 taiteilijaa.

Äänestys on helppoa: klikkaat itsesi sisälle helposti facebook-tunnarein ja toinen klik Pilvarin punamustan taulun kohdalla.

Voiton napsahtaessa blogissani arvotaan Pirtolan taideteos.