Design on jännä sana ja varsinkin Suomessa sillä on oudon juhlava painoarvo. Etenkin vaatteissa ja koruissa suomalaisen designin arvostus on kova ja jos esimerkiksi muoribloggarilla ei ole varaa omaan punavuorelaissuunnittelijan vaatteeseen, henkeä on hyvä tuoda esiin ainakin Marimekon heijastimella ja sillä Asplundin ristillä. Meidät on jollain lailla saatu uskomaan, että suomalainen suunnittelu on kuin suomalainen ruoka: aina asteen laadukkaampaa mitä muualla. Ja mitään pahaa suomalaisen työn tukemisessa ei olekaan, alan vain vähän kyllästymään tähän designerileimaan, mikä on usein, sanoisinko sanan väärinkäyttöä ja liittyy enemmän tuotteen markkinointiin kuin itse tuotteeseen.
Nyt joulumyyjäisten aikaan designin korostus kasvaa entisestään. Retrokankaasta tehdyt ruusukkeet ja sormuskantaan liimatut legopalat ovat taas täällä, niinkuin olisivat joskus olleet pois. Kiinnostavaa vain on milloin askarteluakin on alettu kutsumaan designiksi? Ehkäpä siitä lähtien kun Youth vs Future lanseerasi ankkuri- ja timanttikorunsa. Onhan se, jos ei suunnittelua niin ainakin suunnitelmallisuutta, että pari leikkimielistä ja värikästä palasta kiinnittää yhteen, mutta get real: tätä me ollaan tehty ala-asteelta lähtien.
Vai onko minulle designin ymmärtäminen yhtä vaikeaa kuin monille taiteen? Olen monta kertaa ollut puolustamassa taidetta runosta kuvataiteeseen kun vastaanotto on ollut "no tollasen mäkin olisin osannut tehä" sanomalla, että jutun juju onkin siinä, että osaamisestasi huolimatta joku muu TEKI sen ja asettaa itsensä alttiiksi myös kritiikille tekemisestään. Suunnittelussa koen kuitenkin tärkeäksi, että tuote edustaa jollakin tavalla uutta, tavalla tai toisella. Ja jostain syystä ärsyynnyn kun ketjuvaateliikkeet kuten Seppälä mainostavat osaa vaatteistaan suunnittelijoiden nimillä, ovatko ne suunnittelijamattomat tuotteet siis kopioita? Jokuhan nekin on suunnitellut, nostetaan sitten kerralla kaikki, varsinkin kun Seppälä oikeastikin käyttää suomalaisia suunnitteilijoita! Yhtä Finnish design kuin Marimekko.
Suomi on täynnä muotoilua ja varsinkin teollisessa muotoilussa syntyy vuosittain klassikoita. Mutta kuka suunnitteli fiskarssin sakset tai opan muoviämpärin? Enpä tiedä, mutta tiedän ainakin sen, että kuopiolainen Design by Mirka suunnitteli vanhasta verhosta 70-luvulta tutun mekkomallin, Paola Suhonen Festivo-viinin pakkaukseen linnut ja Sanna Annukka Marianne-karkkipussiin uuden kuosin. Ja ne kaipaus-korujen ulkoasun suunnittelijat tiedän, mutta sitäpä en tiedä kuka on vastuussa siitä, ettei korun funktio (tuoksun säilyttämisestä) vieläkään toimi.
Valmistaudun nähtävästi pääkaupunkimme design capital 2012 vuoteen tällä kirjoituksella, musta on tulossa Virpi Salmi.
ps. Jos joku vielä haluaa SUUNNITELLA jonkun vaatteen tai korun jossa on muffinssi, viikset, maatuska, timantti, c-kasetti, pöllö, pääkallo tai joku muu klisee...noh, antaa mennä sitten, samaan konkurssiin.
Oot paljon parempi kuin Virpi Salmi!
VastaaPoistaMinusta design on nykyään synonyymi helvetin kalliille.
Annevee: Sua on helppo viihdyttää :)
VastaaPoistaOn se synonyymi sillekkin. Sit mietin vielä, et pitäskö mua kiinnostaa kuka jonku mariannepussin ulkonäön on suunnitellut, kun se on suunniteltu vain myymään lisää karkkia. Eiks tossa mene raja, et ulkoasu on osa sitä pakettia minkä tarkotus on myydä se tuote, en tajua miksi karkkipussin sesonkikuosista pitää tehdä designjuttu, kun jokuhan sen alkuperäsenki on suunnitellu. Miksi sitä ei mainita?
Täyttä asiaa. Olen itsekin pohdiskellut sitä, miksi esimerkiksi Seppälän nimisuunnittelijamallistot ovat olevinaan mitenkään sen designimpaa kuin rivisuunnittelijoidenkaan mallistot. Näemmä suomalainen design on käsitteenä onnistuttu brändäämään varsin suosiollisesti.
VastaaPoistaMe ollaan niin sokeita. Syödään talvellakin kotimaisia tomaatteja, joita tehään tosi ekologisesti kasvihuoneissa kun espanjalaiset kasvaa auringon valossa ja halutaan maksaa siitä fiiliksestä, että joku suomalainen on suunnitellut meidän kledjut, jos se vaikka nostais meidän pisteitä, kun osattiin valita just se Seppälän disainpaita. ja muistetaan sitten laittaa asukuviin, että design by se ja se. Joka kerta.
VastaaPoistaMut oikeastikin, on hassua että seppälä ei tajua sitten panostaa laadukkaisiin materiaaleihin ja nostaa kaikki suunnittelijansa esille marimekon tapaan.
Oon samaa mieltä etenkin Seppälästä, eikö siinä olis juuri hieno paikka nostaa esiin ja erottautua vaikka henkkamaukasta edullisena, mutta suomalaissunnittelijoita käyttävänä ketjuliikkeenä:)
VastaaPoistaMikä ylipäätään erottaa vaikka seppälää ja marimekkoa nykyisin? vaatteet tehdään kummassakin tapauksessa (ainakin osaksi) ulkomailla ja kyse on ketjusta, mikä on levinnyt jo yli maarajojen. laatukaan ei marimekolla enää ole mikään itsestäänselvyys, vaikka imago on rakennettu nimenomaan suomalaisuuden ja laadukkuuden nimiin.
VastaaPoistaMä suosin suomalaista aina kun se on mahdollista JA jos tuote minua miellyttää, mutta olen silti kirjoituksestasi aivan samaa mieltä. 10 pistettä ja papukaija. Elävä. Ei suomalainen. Kanarialta.
VastaaPoistamä olen ymmärtänyt seppälän sareninjälkeisen projektin nimenomaan rivisuunnittelijoiden esiinnostona. mutta toki sen ongelmana on se, ettei se strategia kanna läpi koko malliston, vaan vain osassa on suunnittelijan nimi esillä.
VastaaPoistamutta juu, joulumyyjäiset tuovat aina esiin tämän suomalaisen nuoren suunnittelun askartelupaskarteluluonteen. masentavaa.
Jepa, olet ihan oikeassa, kaikki on aina jonkun suunnittelemaa. Siksi ihmettelenkin, miksi kotimainen luomukosmetiikkani (tästä yhdistelmästä kymmenen pojoa) on pakattu ihan saatanan rumiin purtiloihin. Eiks joku olis voinu disainata samalla vaivalla niistä hienoja.
VastaaPoistaMä haluan ennemminkin lisää designia, koska inhoan huonosti toimivia ja rumia tavaroita. Ja muotoilulta haluan nimenomaan estetiikkaa, toimivuutta, mahdollisesti kekseliäisyyttäkin, en niitä askartelupussukoita. Silti annan kyllä aina täyden (ainakin henkisen jos en rahallista) tukeni itse tekemiselle, vaikka ne pussukat ja muoviset eläinkaulakorut ei mua miellytäkään.
Mutta jutun juoni on just siinä, että KAIKKI asiat on jonkun suunnittelemia, ei se Marianne-pussikaan ole tyhjästä syntynyt ennen Sanna Annukkaa. Se on hassu juttu, joka unohtuu silloin kun jotain myydään design-sinä-ja-sinä, mikä on vain markkinointikikka. Sain tossa taannoin näytteen design-vessapaperista...
NinaV: Mun on pakko myöntää, että mä en suosi suomalaista enää sen enempää kuin ulkomaalaistakaan. Mä en enää jaksa edes yrittää, kun mun hintaluokan suomalainen design on valitettavasti yleensä paskaa kamaa joka on tehty ulkomailla. Tai tehty hamahelmistä.
VastaaPoistaStellagee: Kyllä se varmaan niin onkin tarkoitettu. Joku siinä vaan nyt tökkii, ehkä se Seppälän ketju on vaan epäuskottava myymään mitään kenenkään nimellä, valitettavasti.Eli mun asennevamma.
Eeva: mäkin haluan lisää designia, toimivuutta ja estetiikkaa! Mutta en vain suunnittelija/muotoilijakikkailua markkinointimielessä ilman oikeaa funktiota. Mullakaan ei ole mitään vastaan askartelua, askartelen ittekki tosi paljon juuri kaikenmoisia leikkaa ja liimaa hommeleita, mutta turha sitä on kenellekään yrittää kusettaa, että tämä tässä on nyt suunniteltu (miellän sanan yhteyteen, että asiaa on oikeasti mietitty, ehkä testailtu, jalostettu ja haudutettu)ja oon siis suunnittelija-muotoilija.
Ja nyt vaan nopeesti tosta designilla myymisestä vielä, että mietitäänpä ihan vaan paola Suhosta. Mitä se on suunnitellut? CocaColapullon etiketin, bliw-saippuan etiketin, viinitonkan ulkoasun, leivoksen... eli siis mainosilmeitä. Mua ei vaan jaksa kiinnostaa tommonen tyypin nimellä myyminen, samoin kuin ei kiinnosta onko Bob Helsinki tehnyt mitä. Antakaa mulle toimiva tuote.