Kuinka tehdä Lindexistä Tiger of sweden ja salainen toive

Alkuteksti: Tästä tekstistä tuli jopa epätavallisen polveileva ja outo. Mutta hei, se sisältää muotia kerrankin, joten lukekaa se silti. Oon kipiänä ja lauserakenne näköjään kärsii köhimisestä! T. Elsa

Syy miksi minusta ei tullut muotibloggaria ei tietenkään ole tyylitajun puutteessa vaan jossain ihan muussa! En nimittäin ole koskaan tuntenut oloani kovin hyväksi esitellessäni mitä esimerkiksi haluaisin, pelkään että jos minä esittelen sen, koko maailma yhtäkkiä haluaa saman tuotteen, right?

Sherlock Holmesin vanha lakki, museon sijasta minulla
ja alempana kertomus miksi

Olen myös tullut tulokseen, ettei tyylitaju ole hintalapusta eikä ajankohtaisuudesta kiinni, mutta silti on huomattavasti tyylikkäämpi olo kun kukaan muu ei tiedä, että harmaat pillini on KappAhl:n alesta kympillä ja ruutumekkoni Lindexin aleriepu 13 eurolla. Kun olen täsmällisesti käyttänyt lähinnä vain tätä yhdistelmää koko syksyn, se vähintäänkin alkaa vaikuttamaan Tiger of Swedeniltä. Tonnin stiflat-blogissa kerroin jo ikuisen nuoruuteni salaisuutenikin: silmänympärysvoiteeni olen vaihtanu Biothermin ja Cliniquen jälkeen hajustamattomaan ja allergiaystävälliseen tuotteeseen, 2.5 euron purtiloon Isereetä Lidlistä. On nimittäin ihan samaa paskaa kun muutkin.

Kaverini on leikannut hiukseni ja sen ovat kyllä näköisetkin: boho chic. Kaulakoruni eli aidot Usa:n sotilaiden tuntolaatat sain toiselta kaveriltani, niitä olen miettinyt tuunaavani jollakin kaiverruksella, ehkäpä JoyDivisionin teksteillä. Ja uusin lempihattuni tuli myös ilmaiseksi blogipikkujouluista, oletettavasti aito Sherlock Holmesin vanha villalippis, ainakin siinä on sen kadun numero brodeerattuna ja lappu, missä lukee Warner Bros.

Usan armeijan tunnuslaatat

Oikeastaan olen päättänyt, että satsaan tästä lähtien pelkkiin kenkiin, sillä en voisi kuvitellakaan käveleväni missään Nilsonin tekonahkalompposissa. Ja kyllä musta tuntuu, että kengät jollakin tavalla luovat tyylin joka tapauksessa. Kun jalassa on vaikkapa juuri vuosia ja vuosia (onpa hienoa olla 28v kun voi sanoa näin) käyttämäni ja fanittamani Dr Martenssit, ei pieleen voi mennä vaikka yläosaan laittaisi mitä. Martenssit kohottavat vaikkapa juuri sen 13 euron Lindexruuturievun brittiläishenkiseksi laatukamaksi ja ellen mölisisi näitä "eikollu halapa" kommenttejani, menisi ihan Fred Perryn kalliimmasta mekkosesta (myös laadullisestikin). Ja uusimmat Martenssinihan huusin Ebaysta hintaan 34 euroa postikuluineen, ja uudet olivat.

omat kengät vielä kun asuivat Briteissä

Ja kaikki tuo oli vasta alustusta tähän: nyt mä haluan jotain mikä oikeasti maksaa ja on luettavissa merkkituotteeksi eikä ole kenkä! Ja se jotain, on jotain semmoista mitä en olisi uskonut haluavani, sillä se on merkkiä Antti Asplund ja jotenkin miellän Antin valitettavasti niihin pleksiristeihin, jotka varmasti möyrii takaisin jonkun bloggarin kaulaan, vaikka koko kannan hautaisi kilometrin syvyyteen.

Ajatus sai alkunsa Vimpsin pikkujoulumekosta, mikä oli Antti Asplundin ja törkeen hieno. En kuitenkaan tahtoisi yhtä mekkoa, vaan osasen jotain sen henkistä = että kaikki mun vaatteet näyttäs yhtä hienolta kun se Vimpsin mekko. Ja sitten löyty tämä Antin broken porcelein necklace. Se vaan on niin hieno. Ja semmonen, että vaikka mä kuinka alkaisin viilailemaan teemalautasista posliininukenpäitä, en sais aikaan mitään noin hienoa. Ja nyt kun mä oon viikon käyny tuota kyttäämässä, olen tullut tulokseen, että tämä olisi tarvehankinta. Ja nyt mua pelottaa, että kun julkaisin toiveeni alkaa tuota valkoista korua näkyä kaikkien bloggareiden päällä, yhdistettynä ties mihin kukkaleninkiin ja glitterikorviksiin etten enää haluaisikaan sitä.

eli tämmönen ois ihana.

Aamen.

Ps. Antista muuten semmonen plussapuoli vielä, että näin More to Lovessa tytöillä AA-mekot, jotka mahtuisivat minullekin! Suomessa ei vaan paljon sairaspäivärahoilla designia ostella, mutta ainahan saa haaveilla :)