Älkää kiusatko Tuksua enää

Jotakin kautta aamupäivällä netissä surffaillessani jouduin Johanna Tukiaisen blogiin. Myönnän käyneeni ennenkin tutkimassa hänen kirjoituksiaan, sillä kyllähän niistä aina välillä huumoria saa revittyä. Nyt ei vaan jostain syystä enää naurattanut. Johanna oli joutunut taannoin ottamaan yhteyttä poliisiin nettiherjaamisen takia ja nyt satoja sivuja nettikirjoituksia on tutkinnassa. Kyllähän julkisuuden henkilöistä näkee kirjoituksia, mutta Tuksu onkin niitä tyyppejä, joista on vain kahdenlaisia kirjoituksia: haukkumisia ja positiiviseen ulkokuoreen kätkettyjä haukkumisia.

Aloin miettimään mitä tiedän Tukiaisesta ja sain aikaan jotain tällaista: Hän on yli kolmikymppinen eroottisen tanssiryhmän keulahahmo, joka tuli suurempaan julkisuuteen Ilkka Kanervan tekstiviestien takia. Tekstarikohua ennen häntä taidettiin haastatella Trendiin erilaisen kauneusihanteen takia: hän halusi näyttää barbielta. Tekstarikohun jälkeen hän on pysynyt julkisuudessa lähinnä seiskan ansiosta ja tehnyt muutamia biisejä, joita käy esittämässä markkinoilla ja muissa tapahtumissa. Hän ihailee glamouria amerikkalaista elämäntapaa ja haaveilee rikkaasta miehestä sekä jalokivistä. Ennenkaikkea toisinkuin suurin osa suomalaisista, hän ei osaa hävetä itseään.

Mikä ihmisissä saa aikaiseksi sen ärsytyksen ja vihan, mikä on kuitenkin suurin osa Tuksuilmiötä? Onko se juuri se julkea häpeämättömyys millä Johanna Tukiainen pysyy julkisuudessa? Harvalla meistä muista olisi pokkaa esiintyä yhden playbackbiisin kanssa herttoniemeläisessä ravintolassa, mikä kuhisee lähiöjuoppoja. Harva meistä kehtaisi avoimesti sekä stripata että julistaa uskoaan. Harva meistä uskaltaa pukeutua antavaan pinkkiin ja vuorata itsensä swarovskikristallein ilman että sitä kutsuttaisiin burleskibileiksi. Hän uskaltaa ja senpä takia hänestä saa sanoa mitä haluaa. Häntä pidetään tyhmänä ja koska hän ei muserru jokaisesta kritiikistä, ammutaan aina kovemmin panoksin unohtaen ehkä täysin, että kyseessä on kuitenkin ihminen. Jo koulussa opetettiin ettei toista saa kiusata, mutta Tukiaisen kohdalla se tuntuu olevan sallittua. Hän pistää itsensä alttiiksi arvostelulle, ja tottavie saa sitä enemmän kuin yhden naisen kuuluisi.

Nyt tuli kuitenkin itselleni stoppi. Mikä minä olen nauramaan toisten ihmisten haaveille ja unelmille kun hädintuskin uskallan edes haaveilla. Miksi minä haluan nauraa muiden mukana epäedustaville humalaisille kuville, sillä sellaisia saa itsestänikin hyvin helposti? Miksi osallistuisin edes peukkumerkillä facebookhauskanpitoon toisen ihmisen kustannuksella? En miksikään.Toisten kiusaaminen ja arvosteleminen on tylsää ja jos on edes kerran joutunut kiusaamisen kohteeksi erilaisuutensa takia, tietää miltä se tuntuu. Pahalta. Ja siltä se varmasti tuntuu Tuksustakin, vaikka irtoripset ehkä kätkevätkin kyyneleet tehokkaammin kuin meidän muitten.