Kuinka tehdä Lindexistä Tiger of sweden ja salainen toive

Alkuteksti: Tästä tekstistä tuli jopa epätavallisen polveileva ja outo. Mutta hei, se sisältää muotia kerrankin, joten lukekaa se silti. Oon kipiänä ja lauserakenne näköjään kärsii köhimisestä! T. Elsa

Syy miksi minusta ei tullut muotibloggaria ei tietenkään ole tyylitajun puutteessa vaan jossain ihan muussa! En nimittäin ole koskaan tuntenut oloani kovin hyväksi esitellessäni mitä esimerkiksi haluaisin, pelkään että jos minä esittelen sen, koko maailma yhtäkkiä haluaa saman tuotteen, right?

Sherlock Holmesin vanha lakki, museon sijasta minulla
ja alempana kertomus miksi

Olen myös tullut tulokseen, ettei tyylitaju ole hintalapusta eikä ajankohtaisuudesta kiinni, mutta silti on huomattavasti tyylikkäämpi olo kun kukaan muu ei tiedä, että harmaat pillini on KappAhl:n alesta kympillä ja ruutumekkoni Lindexin aleriepu 13 eurolla. Kun olen täsmällisesti käyttänyt lähinnä vain tätä yhdistelmää koko syksyn, se vähintäänkin alkaa vaikuttamaan Tiger of Swedeniltä. Tonnin stiflat-blogissa kerroin jo ikuisen nuoruuteni salaisuutenikin: silmänympärysvoiteeni olen vaihtanu Biothermin ja Cliniquen jälkeen hajustamattomaan ja allergiaystävälliseen tuotteeseen, 2.5 euron purtiloon Isereetä Lidlistä. On nimittäin ihan samaa paskaa kun muutkin.

Kaverini on leikannut hiukseni ja sen ovat kyllä näköisetkin: boho chic. Kaulakoruni eli aidot Usa:n sotilaiden tuntolaatat sain toiselta kaveriltani, niitä olen miettinyt tuunaavani jollakin kaiverruksella, ehkäpä JoyDivisionin teksteillä. Ja uusin lempihattuni tuli myös ilmaiseksi blogipikkujouluista, oletettavasti aito Sherlock Holmesin vanha villalippis, ainakin siinä on sen kadun numero brodeerattuna ja lappu, missä lukee Warner Bros.

Usan armeijan tunnuslaatat

Oikeastaan olen päättänyt, että satsaan tästä lähtien pelkkiin kenkiin, sillä en voisi kuvitellakaan käveleväni missään Nilsonin tekonahkalompposissa. Ja kyllä musta tuntuu, että kengät jollakin tavalla luovat tyylin joka tapauksessa. Kun jalassa on vaikkapa juuri vuosia ja vuosia (onpa hienoa olla 28v kun voi sanoa näin) käyttämäni ja fanittamani Dr Martenssit, ei pieleen voi mennä vaikka yläosaan laittaisi mitä. Martenssit kohottavat vaikkapa juuri sen 13 euron Lindexruuturievun brittiläishenkiseksi laatukamaksi ja ellen mölisisi näitä "eikollu halapa" kommenttejani, menisi ihan Fred Perryn kalliimmasta mekkosesta (myös laadullisestikin). Ja uusimmat Martenssinihan huusin Ebaysta hintaan 34 euroa postikuluineen, ja uudet olivat.

omat kengät vielä kun asuivat Briteissä

Ja kaikki tuo oli vasta alustusta tähän: nyt mä haluan jotain mikä oikeasti maksaa ja on luettavissa merkkituotteeksi eikä ole kenkä! Ja se jotain, on jotain semmoista mitä en olisi uskonut haluavani, sillä se on merkkiä Antti Asplund ja jotenkin miellän Antin valitettavasti niihin pleksiristeihin, jotka varmasti möyrii takaisin jonkun bloggarin kaulaan, vaikka koko kannan hautaisi kilometrin syvyyteen.

Ajatus sai alkunsa Vimpsin pikkujoulumekosta, mikä oli Antti Asplundin ja törkeen hieno. En kuitenkaan tahtoisi yhtä mekkoa, vaan osasen jotain sen henkistä = että kaikki mun vaatteet näyttäs yhtä hienolta kun se Vimpsin mekko. Ja sitten löyty tämä Antin broken porcelein necklace. Se vaan on niin hieno. Ja semmonen, että vaikka mä kuinka alkaisin viilailemaan teemalautasista posliininukenpäitä, en sais aikaan mitään noin hienoa. Ja nyt kun mä oon viikon käyny tuota kyttäämässä, olen tullut tulokseen, että tämä olisi tarvehankinta. Ja nyt mua pelottaa, että kun julkaisin toiveeni alkaa tuota valkoista korua näkyä kaikkien bloggareiden päällä, yhdistettynä ties mihin kukkaleninkiin ja glitterikorviksiin etten enää haluaisikaan sitä.

eli tämmönen ois ihana.

Aamen.

Ps. Antista muuten semmonen plussapuoli vielä, että näin More to Lovessa tytöillä AA-mekot, jotka mahtuisivat minullekin! Suomessa ei vaan paljon sairaspäivärahoilla designia ostella, mutta ainahan saa haaveilla :)

Eettisessä yhteiskunnassa naiset parvelis mensalaisten ympärillä ja pari muuta hyvää juttua

Olen tämän päivän tempoillut hysteeristen hihityskohtausten kourissa ja laskenut monta kertaa sataan, jotta en julkaisi tätä blogissani. Mutta mitä pidemmälle ilta menee, sitä hauskemmalta tämä tuntuu.  Ystäväni Tomi "Wareborg" Kuuslahti nimittäin julkaisi eilen omassa blogissaan otteita erään kansanedustajaehdokkaan ajatuksista, koskien lähinnä naisia ja parinvalintaa.

Tässä muutamia lainauksia 22-vuotiaan piraattipuolueeseen kuuluvan eduskuntavaaliehdokas Panu Horsmalahden ajatuksista:

"sodan aikana naiset voisi pakottaa tarjoamaan seksipalveluita sotilaille"

"seksihän o kivaa"

"maailma on totaalisen paska välillä"

"eettisessä yhteiskunnassa naiset parvelis mensalaisten ympärillä"

"naiset voivat muuttaa maailman muuttamalla partneripreferenssejä"

"pitäis olla niin että MIT-nörtit saa kaikki hotimmat"

Kiitos Panu Horsmalahti, kiitos Piraattipuolue, teitte päivästäni taas kerran hauskemman.


Edit. Suosittelen myös Horsmalahden kirjoitusta Seksin puute tasa-arvo-ongelmana: "Tyttöjen seksuaalisuutta voi lisätä kouluissa valistamalla. Mitä enemmän tytöt ja naiset harrastavat seksiä, sitä tasa-arvoisempi yhteiskunnasta tulee."

Taidespämmi

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua...

Tilannetiedote: Pilvari Pirtola siirtyi yön aikana jatkoon, eli on nyt 64 parhaan joukossa (alkuperäisestä 3000:sta) Saatchi onlinen showdownissa. Tänään alkoi uusi kierros, mikä karsii taas parissa päivässä puolet pois ja äänestää voi nyt uudestaan TÄÄLLÄ!. Toimii edelleen helposti fb-kirjautumisella ja nakkinahan on, että mikäli Pirtolan teos Shaft of Light pääsee Saatchi galleryyn, lahjoittaa Pirtola yhdelle tämän blogin lukijoista taideteoksensa (arvonta). Ja huom! Uusi kierros, uudet äänet!

Tukijoukkoihin voit liittyä myös tykkäämällä Nosfea facebookissa. Sitä kautta saat tiedon esimerkiksi tulevista näyttelyistä ja muusta ajankohtaisesta.

Etsin kunnes löydän sut

'

Kerran vuosia sitten söin tamperelaisessa Bella Romassa hyvän katkarapuspagetin*. Se oli yksinkertainen annos, spagettia ja katkarapuja jonkinlaisessa chili-valkosipuli-oliiviöljykastikkeessa. Ei kermaa. Ei tomaattia.

Nyt flunssaisena haluaisin samanlaista pastaa. Aineksia löytyy: öljyä, katkiksia, spagettia, chiliä sekä palkona, jauheena että erilaisissa soosimaisissa muodoissa, sipuli, valkosipulia, yrttejä sen seitsemää sorttia ja parmesania. Aurajuustoa ei ole eikä tule. Eli miten raaka-aineista saadaan hyvä ruoka? Eka erä ei ollut lähelläkään täydellistä, oisko jollakin niksiä? Tai edes jotain aavistusta miten öljyyn saadaan hyvä chilin ja valkosipulin maku, mikä maustaisi spagetinkin herkulliseksi. Myös sympatiaa tihkuvat parane pian terveiset tervetulleita.

*)13. SPAGHETTI DEL PIRATA L 12,40e 
Spaghettia, katkarapuja, chiliä, Aura-juustoa ja valkosipulia oliiviöljykastikkeessa.

Huomiohuomio!!!

Helsinkiläinen kuvataiteilija Pilvari Pirtola aka. Nosfe kilpailee maailman kuuluisimman nykytaidekeräilijä ja galleristi Charles Saatchin nettisivuilla 1000 dollarin palkinnosta sekä etenkin näyttelypaikasta teokselleen Saatchin galleriassa. Pilvari selvisi tänään 128 taiteilijan joukossa jatkoon yli 3000 taiteilijan joukosta ja nyt karsinta kiihtyy itsenäisyyspäivään saakka. Äänestä Pilvarin teos Shaft of Light nyt jatkoon! Saatchigalleria toimii joko rekisteröitymällä, mutta helposti myös facebooktilin kautta ilman erillistä rekisteröintiä. Ja äänestää siis saa ja pitää joka päivä!

Pilvarilla on hyvä sauma menestyä, sillä eilen hänen sijoituksensa oli 31./3000. Mahtavana blogitäkynä mainittakoon, että taiteilija on luvannut voiton koittaessa lahjoittaa Nostalgian lyhyt oppimäärä blogille arvottavaksi taideteoksen! Tämä siis tulevaisuudessa, mikäli saadaan tuo alla oleva duuni sinne saatchin galleriaan! Tue siis suomalaista nykytaidetta maailmalla ja

PAINA TÄTÄ LINKKIÄ JA ÄÄNESTÄ ALLA OLEVAA TEOSTA!

Shaft of Light,
akryyli ja lyöntimetalli kankaalle, 2010
120x120cm

Ps. En pistä pahaksi, jos joku mainitsee tästä äänestyksestä blogissaan/facebookissa! Kiitti!

Uusi harrastus - blogitapaamiset.

Tästä lähtien mut saa kutsua kaikkiin blogikissanristiäisiin, sillä eilisestä lähtien olen harrastanut tapaamisia. Oli nimittäin niin pirun hauskaa. Onnea oli toki pelissä heti aluksi ja kolmenkymmenen nettikirjoittelijan joukosta sattuma vei minut pöytään, missä pystyi keskustelemaan aikuismaiseen sävyyn esimerkiksi karppaamisesta, pöytäkavereideni viiksikoruista, murteiden hienouksista sekä ennenkaikkea tietenkin muodista ja kauneudesta. Tupakkipaikalla irrottelimme kielenkantojamme muun muassa analysoimalla pakastevihannesten käyttöä italialaisruuissa sekä perustimme fajitaspiirin, minkä pääperiaatteena on maksaa noin 3.17eur/ tapaaminen/ henkilö.

Parasta antia illassa oli tutustua uusiin ihmisiin ja sitä kautta saada uusia blogeja luettavaksi. Viimeiset kuukaudethan olen lukenut tuttavieni blogien lisäksi vain ns. provosoitumisblogeja. Provosoitumisblogit ovatkin taiteenala, mistä harvemmin on kirjoitettu, ehkäpä joku päivä avaan sanaisen arkkuni tästä hienosta kirjallisuuden piiriin luettavasta harrastuksestani. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika.

Flunssainen ja äänenmenettämisuhanalainen oloni hieman rajoitti menoa. Olisi ollut mukava minglailla pitkin pöytiä ja jutella monien tuttujen bloginaamojen kanssa ensimmäistä kertaa irl. Mutta toivottavasti näitä kemuja tulee joskus muulloinkin. Nyt on kuitenkin kiidettävä: goodiebagin sisältä paljastui mehevä kasa erilaisia kosmetiikkanäytepakkauksia ja olen nyt ajatellut tehdä niistä kattavat arvioinnit lukijakunnalleni. Uskoakseni myös blogikolleegani Vimps kirjoittaa oman, varttuneemman ihon, reagoimisesta kyseisiin näytepakkauksiin.

Sekalaisia vol1

Hyvin startanneen blogittamisen jälkeen kaikki tyssäsi. Kaikille kuitenkin tiedoksi, että olen blogitauon aikana ostanut ainakin yhden sipsipussin ja kaksi dippiä sekä katsellut Neljän tähden illallista.

Mistä tulikin mieleen: PETE PARKKONEN. Jos en ihan väärässä ole, Petehän on näitä Idols-lapsia? Ja kotoisin Pihtiputaalta? Hämmentävän hyvät piirteet noin niinku pihtipudaslaiseksi, mutta käytöstavat ovat ihan järkyt. Eka muutama vuosi sitten oli se kohu, kun Pete piti Crocseja keikalla ja siitä suurempaa tyylimokaa tuskin löytyy. Paitsi että löytyypä! Alkuviikon Neljän tähden illalliset jäi väliin, mutta eilisessä jaksossa nuorisoidolimme esiintyi coolisti kaulukset pystyssä paita TÄYSIN RUTTUISENA. Ja Anna Hanski oli kokannut niin pirun hyvää ruokaa, että Pete tunki kokoajan myös veitsen suuhun syödessään. Joten, jos jonkin lukijan pikkusisko tai äitee fanittaa Peteä, kannattaa juoruta pari faktaa.

Ja huomenna on elämäni eka blogitapaaminen. Pikkujoulu. Olen onnistunut karttelemaan kaikki blogiristeilyt ja ryhmätapaamiset tehokkaasti näihin päiviin asti ja nyt jännittää. Virallinen tapaaminen ja kuulemma ah, goodiebag, kaikkea sitä. Kanssabloggareille jo etukäteisterveisiä, että vaikka huhut kertovat mun esimerkiksi ahdistelleen Anna-Mariaa joskus Tampereen Klubilla ja heittäneen pienen draamahumalan seurauksena Tiitin designvaatteet piharoskikseen, oon muuten ihan kiva. Ja toivon, että se Fazerin lahja olisi Geisha Harmonya.

Yritän nyt jollakin poppakonstilla parantaa jo alkaneen flunssan, ettei ääni menisi huomiseksi. Muuten menee fernettihommiksi ja sitä ei kukaan ilolla kattele.