Landelooks

MIKÄÄN ei olisi voinut piristää paremmin eilistä kun Landelooksin löytäminen! Tuli aivan mahtava tunne tyylillisestä yhteenkuuluvuudesta ja muistutus siitä miksi vaatteita pidetään päällä.

“Työntekijöillä on yhdenmukainen pukeutuminen. Halvinta yritetään ostaa.”

Juha, kartano

kuva:landelooks

Ja hyvää joulua nyt kumminkin kaikille...edellisestä kiukuttelusta huolimatta!

ps. lempidrinksuni on lämmin kaakao, missä 2clminttuviinaa ja 2cl vahvinta strohia mitä Suomesta saa.

Telttailua joulun kunniaksi

Nelliina linkkaa kerran ja aina nousee blogilistalukijat muutamalla. Viikon päästä tulos on sama kuin ennenkin, joten turhaa klikkasitte. Ja positiivista joulua vaan muillekkin lukijoille.

Kävin eilen kaupungilla, oli hirveää. Ainoa positiivinen puoli, että täällä kotikaupungissa sentään tuntee olonsa suhteellisen tyylikkääksi, vaikka olisikin jättänyt rintaliivinsä (niin, d-kuppilainenkin näköjään voi sen tehdä) sängyn päälle. Kaikki muut näyttävät nimittäin jos ei yhtä mettästä tempastuilta niin sitten vielä enemmän.

No ostin sentään muutaman lahjan. Minulle ja yhdelle läheiselle tyypille. Itselleni Marimekon mustavalkoraidallisen lepakkohihapaidan. En ole laisinkaan varma onko leveä vaakaraita ajankohtaisuudestaan huolimatta kovinkaan imarteleva. Tuleeko siitä enemmän esiin minä vai sisäinen lapualainen kirjastonhoitajaminäni. No leveyttä piisaa näin joulun ajaksi ja siitä eteenpäinkin.

Ja sen toisen lahjan saajan paketti. Hän ei vielä (syntymättömyydestään johtuen) lue blogiani, joten uskallan paljastaa sen. Tai okei, ne. Innostuin vähän.

potkupuku

huppari

 Ja plop. Näin hävisivät loputkin lukijani. Tuo IvanaHelsingin telttakuosi on vaan niin mainio ja ruskea väri näyttää vuosienkin päästä vauvakuvia katsellessa ihanan tunkkaiselle. Mutta se on sukupuoleton! Telttakuosin vaatteet ovat nähtävästi poistumassa valikoimista ja siksi niitä saikin lähes puoleen hintaan, mikä oli ainoa syy ostaa kesävauvalle joululahja.

Blogini on nähtävästi muuttumassa joksikin potkupukuja ja tutteja-blogiksi, mitä pyydän nöyrimmin anteeksi. seuraavalla kerralla voin kertoa vaikka jonkun lempidrinksuni tasapainon lisäämiseksi.

PS. Onko vika minussa vai youtubessa, miksi en saa enää videoita sillä koodilla näkyviin? Ainakin esikatselua painaessa se näkyy vain sinä koodirimpsuna. Toki saan sen siitä "jaa" toiminnosta laitettua, mutta sillon se laittaa otsikkoon valmiiksi nimenkin :( Neuvokaa tai menee hermo!

traumathan lähtevät jo lapsuudesta...

Lähipiirissä on taas ilmassa perheenlisäyksiä, mikä saa aikaan että omakin silmä herkistyy kaikkeen lapsenhankintaan liittyvään mainontaan. Oliko maailma parempi paikka Kalle Päätalon lapsuudessa - en tiedä, mutta visuaalisesti nykypäivä on yhtä helvettiä. Tässä muutama esimerkki:

1) rekisterikilvet lastenvaunuihin

Onpas söpöä, vähän niinku auto muttei melkeen. Pikku-Aleksi odottelee jo vaunuissaan minkä ikäisenä nimenmuutos olikaan mahdollista ilman äidin lupaa.

2) Hassunhauskat tutit

Lordivauva vai kierrätettävä vauva? päädyin kierrätettävään.

3) Vauvojen värikylpy

Meidän Pertti maalaa mustikoilla!! On se taitava! Mutta annas olla, kun meidän Pertti maalaa sen huumoribodynsä mustikoilla...

talking about

4) Huumoribodyt

Hauskuutta vaan ei voi maailmassa olla liikaa?

5) masukipsiveistos

Miksi sitä kutsutaan masuksi? Masuasukki? Rakkauspakkaus? Can I just kill myself? Masukipsi on tuunattu taiteellista silmää käyttäen hienoksi veistokseksi, mikä asetetaan oletettavasti makuuhuoneen paraatipaikalle. Muistuttaa myös ehkäisystä kivasti.

G-odd - One Man Revolution

G-Odd. Tykkää jo nyt, koska jossain vaiheessa fanitat kuitenkin.

posliininukke

Niinhän ne sanovat, että Antti Asplund on aivan ihana, mutta nyt se on sitten todennettu käytännössä. Kuka muu muotisuunnittelija sanoo uniikkia kassia halajavalle asiakkaalle (ei minulle), että mä voin sen tuoda myös sulle Ouluun! Asiakaspalvelu siis pelaa enemmän kuin mainiosti.

Itse en kuitenkaan kassiin sortunut, mutta sain edeltävän kuukauden jokaisena päivänä nettikaupasta vakoillun naamakorun erittäin kohtuulliseen asevelihintaan. Nyt pitäisi asennella vaan rusetit oikeaan asentoon ja ehkäpä jopa muutamalla pistolla kiinni, sillä koru koostuu useammasta erillisestä nauhasta, enkä todellakaan halua sen tippuvan. Ja nyt kun haikailu kaulakorusta on saatettu kunniakkaaseen päätökseen, on varmaankin aika alkaa haikailemaan sitä yhtä laukkua, josta mulle kyllä kelpais se proletaarimpikin malli.

Ihanaa huomata kuinka iloiseksi haluttu ostos tekeekään. Viimeisimmät ostokseni elikkäs ko.koru ja liehupaita ovat olleet haikailulistalla pitkään ennen ostamista ja kyllä se odottaminen kannatti.

Pienet piirit

voi klikata isommaksi

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan uusin blogimerkintä kertoo miksi pienessä kaupungissa ei voi blogata omalla nimellään. Vittu mä vihaan tuota mentaliteettia, mikä saman kotikaupungin Ville Rannan kanssa jakaneena tunnen niin hyvin. En ole nyt kirjoituspäällä, mutta enpä ihmettele miten eräs Kauko Röyhkän tunnetuimmista biiseistä sattuu kertomaan juuri tästä kaupungista. 

"Rautatie, rautatie menee etelään

Jos pelaat keskinkertaisuuden säännöillä et voi kuin hävitä

ja jos häviät et muuta voi kuin häipyä täältä"

Ryden

Tässä muutamia lempparitöitäni amerikkalaiselta Mark Rydeniltä (s. 20.1.1965).

Little Boy Blue
oil on canvas, 2001

The Deputante
oil on canvas, 1998

The Grinder (#95)
oil on canvas 2010

Sophia's Bubbles
oil on canvas, 2008

Tulivat mieleeni kun löysin kuvan eräästä tekemästäni esiintymisasusta. Inspiraatiota ei ole vaikea arvata. Harmittaa vain, ettei kaavailemani prinssinakkikoru toiminut käytännössä ja jouduin tyytymään ristiin naulattuun pinkkiin pupuun.

Kuvissa ainakin Minna Cant ja
Äiti Teresa

Inspiroiko taide pukeutumistasi?